Jouluisia tunnelmia

Sinne se joulu taas tänäkin vuonna meni menojaan, mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja paljon lahjoja! Tiistaina tehtiin kunnon joulusiivoilut, keiteltiin joulupuurot ja koristeltiin kuusi. Jouluruokaa ei tehty ollenkaan kotiin, vaan turvauduttiin muiden ruokapöytiin, ainoana tosiaan tuo joulupuuro itselle keiteltiin ja anopin joulujälkkäripöytään tein gluteenittoman glögi-juustokakun, josta tosin ei ole edes yhtään kuvaa, kun se katosi parempiin suihin alta aikayksikön..

Keskiviikkoaamulla heräiltiin kasin maissa ja tultiin katsomaan aattoaamun lastenohjelmia. Kuusen alle oli yön aikana ilmestynyt muutama paketti, jotka minimies innokkaana heti availi.

Syötiin aamupalat, poika leikki muutamalla uudella lelullaan, me pakkailtiin lahjasäkit autoon ja kaikki muukin tarvittava. Yhdentoista jälkeen mentiin miehen vanhemmille ja päästiin heti joulusaunaan koko perhe. Viljami oli jo vähän itkuinen siinä vaiheessa ja menikin pian saunan jälkeen päikkäreille. Päikyiltä heräsi tulikuuma pikkumies, kuumemittaria ei ollut mutta kuumeinen selvästi oli. Mitään ei suostunut syömään, itkeskeli vain ja oli sylissä. Passitin miehen päivystävään apteekkin hakemaan särkylääkettä ja sen avulla Viljami vähän piristyikin kun saatiin kuume laskemaan. Anoppi oli kattanut pöydän täyteen jouluherkkuja ja ruokailun jälkeen jaettiin siellä olleet lahjat.

Alkuillasta lähdettiin vähän kauemmas maalle minun mummolaan. Käytiin perinteisesti joulukirkossa klo 18 koko sakki. Kirkon jälkeen tultiin mumman ja paapan luo ja alettiin odotella joulupukkia. Puoli kahdeksan maissa pukki tuli ja jakoi lahjat, joita taas oli paljon... Viljami ei niin pukista välittänyt, ei pelännyt, muttei myöskään mennyt lähelle, kiltisti kuitenkin haki omat lahjansa, ainakin ne ensimmäiset. Loput lahjat ei enää niin kiinnostaneet, kun ensimmäiset oli avattu.

Illalla kun kotiin lähdettiin, alkoi poika taas olla itkuinen ja kuuman tuntuinen ja kotona kun mitattiin, oli kuumetta 38astetta. Yöksi annettiin taas särkylääkettä, mutta puoliksi valvoessahan se silti meni.

Torstaina oltiin jo vähän iloisemmalla tuulella ja leikittiin uusilla leluilla. Iltapäivällä käytiin vanhemmillani syömässä ja illaksi he tulivat pitkästä aikaa meille. Perjantaina lähdettiin äitini sukulaisten luo parinsadan kilometrin päähän ja siellä vierähti taas koko päivä.

Lahjaksi Viljami sai paljon vaatteita, pari lahjakorttia, dubloja, junaradan, muutamia pikkuautoja, autosimulaattorin, kirjoja, repun, plaston mopon ja vähän muita leluja. Onneksi ei tullut hirveästi leluja tai muuta turhaa krääsää.. :D

Itse sain lahjaksi myös muutaman lahjakortin, hajuvettä, toppahousut, villasukat ja lapaset, pursotinsetin ja tietysti sitä suklaata. Yhteiseksi lahjaksi saatiin rahaa, blenderi, varsi-imuri, pari pyyhettä ja taas vähän lisää suklaata..

Ihan mukava joulu saatiin viettää, vaikka poika olikin kipeänä. Ensi vuonna taas uudestaan! Ja sitten asiasta kukkaruukkuun, mulla on enää tämä viikko töitä 20h/vko, eli pelkkiä näitä muutamia tunteja illassa. Ensi viikosta alkaen teen täyttä päivää neljänä päivänä viikossa, eli veikkaampa että blogi hiljenee entisestään ja päivittyy yhä harvemmin ajanpuutteen vuoksi, ihan niinkuin tää ei nyt jo päivittyisi tarpeeksi harvoin, yritän kuitenkin parhaani mukaan päivitellä ja ainakin lueskella teidän muiden blogeja! :)

Rauhallista joulua!

Pahoittelut taas aluksi tästä vähän turhan pitkästä tauosta, aika ja innostus ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt blogin kirjoitteluun, lisäksi meillä on ollut perheessä vähän pientä kriiseilyä, joka sekin omalta osaltaan vetänyt mielen maahan. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa se the joulufiilis nostaa päätään ja eiköhän se sieltä huomenna löydy. Tulinkin nyt vain lyhykäisesti toivottamaan teille kaikille hyvää, rauhallista ja rakkauden täyteistä joulua! :)

Saako valittaa?

En ole yleensä sitä ihmistyyppiä, joka helposti turhasta valittelee, mutta nyt täytyy todeta, että olen välillä aika loppuunpalanut tässä tilanteessa. Pojalla alkoi pientä uhma?kiukuttelua kuukausi pari takaperin. Se oli vähäistä ja sen kanssa pärjäsi, lähinnä se oli huvittavaa. Vaan nytpä ei enää naurata. Uhmailu on pahentunut x1000. Tämä viikko on nyt ollut kaikista pahin tähän astisista. Ei kelpaa ruoka, ei kelpaa juoma, ei kelpaa syli, ei kosketus, ei vieressä oleminen ja silti pyydetään syliin, jotta voidaan vääntää keho salamannopeasti kaarelle raivarin kera päästäkseen pois sylistä...

Eilen Viljami söi todella vähän koko päivänä, joten ilta oli taattu pelkälle kiukulle. Meiltä lähti kylässä olleet vieraat pikkukakkosen jälkeen ja siitä se sitten alkoi. Poitsu itki ja raivosi käytännössä koooooooko pitkän illan... Hakkasi ja löi kaikkea mikä eteen osui, heittäytyi vähän väliä lattialle makaamaan itkupotkuraivarin merkeissä. Yritin tarjota kaikkea mahdollista ruokaa, kaikki lensi pöydälle miten sattui, tai sitten ne paiskattiin suoraa lattialle. Lopulta tarjosin jogurttia, mitä en normaalisti antaisi, se meni alas, mutta siinäkin kesti ainakin puoli tuntia kun väliin mahtui se miljoona pikkuraivaria. Olin suoraansanottuna huojentunut kun poika vihdoin nukahti kymmenen jälkeen illalla.

Tänään aamu alkoi jo 6.45, mikä on meillä suhteellisen aikaisin. Poika oli sängyssä hyväntuulinen kun makoiltiin, joten en osannut odottaa mitään eilisiltaisen kaltaista. Mutta taas sai koputtaa puuta, nimittäin kun noustiin ylös, alkoi itkuilu ja raivoaminen käytännössä välittömästi... Kun tätä oli jatkunut vajaa tunti, pääsi jo itseltäkin itku, mikään ei taaskaan kelvannut. Poika katseli mua hetken ja lopetti raivoamisen, tuli syliin istumaan ihan hiljaa, ja äitiä itketti vielä enemmän... Yritin siinä sitten kyynelten lomassa pojalle sopertaa, että äitillä on vaan vähän paha olo, kun Viljamilla on paha olo. Että olisi kiva jos Viljami edes vähän söis jotain, niin tulis äitillekin vähän parempi mieli. Hetki siinä istuttiin sylikkäin, juteltiin ja halailtiin, koitettiin uudestaan tulla pöytään, kun molemmilla oli vähän parempi mieli. Viljami söi leivältä päälliset ja söi puuroakin reippaasti ainakin kymmenen lusikkaa ja jo siitäkin määrästä huomasi että poikakin piristyi ja tuli edes aavistuksen paremmalle tuulelle.

Hetki leikittiin ja puettiin päälle, suunnaten auton nokka kohti keskustaa ja muskaria. Tänään vaan oli päivä, etten olisi rumasti sanottuna kestänyt olla pojan kanssa vaan kotona koko aamua. Muskarissa arvatenkin sama kiukuttelu jatkui, kun ei heti saanut ottaa autoja esille, vaan ensin piti se puoli tuntia keskittyä laulamiseen ja laululeikkeihin. Muille Viljami taas esitti ilopilleriä, mutta heti kun katsoi mua silmiin, tuli kiukunpuuskia. Joten se puoli tuntinen meni aikalailla kiukutessa. Sitten toki oli pojalla kivaa, kun sai ottaa lelut esille muskarin jälkeen. Kotiinpäin kun lähdettiin, simahti pieni autoon melkein samantien ja nyt nukkuu toista tuntia päikkäreitä, toivottavasti unilta heräisi edes vähän kivempi ja hyväntuulisempi pieni mies.

Tuntuu hyvältä päästä illaksi töihin, vaikka olenkin töissä tänään vaan 3,5 tuntia, mutta sekin riittää saadakseen ajatukset muualle täältä kotoa. Viljami menee illaksi mun vanhemmille hoitoon, toivottavasti sielä tekisi jotain muuta kuin kiukuttelisi. Mies vie illalla kissat leikattavaksi, eikä viitsi poikaa ottaa eläinlääkärille mukaan. Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa, ei ole aina todellakaan ruusuilla tanssimista tämä koti-elämä, mutta toivottasti edes tämän syömisen kanssa helpottaisi mahdollisimman pian, hyvä ruoka, parempi mieli!

Helppoa ja nopeaa arkiruokaa; pastaa ja feta-tonnikalakastike

Usein arjen kiireissä kaipaa jotain, mistä saisi vaivattomasti ja nopeasti tehtyä ruokaa. Tässä on yksi resepti, jota en kovin usein tee kun jotenkin tämä jää aina unholaan, mutta maistuvaa tämä on ja taatusti nopeaa!

Eli pastaa, ja sen kanssa feta-tonnikalakastike!

kastike:
1 sipuli
½ tl suolaa
½ tl pippurisekoitusta
½ tl jotakin yrttimaustetta (sekoitusta, rosmariinia, jne..)
3 rkl tomaattipyreetä
2 dl ruokakermaa
100g fetajuustoa
1 prk tonnikalaa

Viipaloi sipuli ja kuullota öljyssä.
Lisää mausteet, tomaattipyree ja kerma. Hauduta n. 5 min.
Lisää kuutioitu feta ja tonnikala. Kuumenna kiehuvaksi.
Tarjoa pastan ja raikkaan salaatin kanssa.

Viimeksi käytin sipulin sijaan kolme valkosipulinkynttä, kun oli meidän ainokainen jäljellä oleva sipuli päässyt pilaantumaan, enkä kaupassa muistanut ettei meillä ollut kuin yksi sipuli kaapissa, mutta hyvää tuli valkosipulillakin. Tomaattipyreetä myös laitan aina reilulla kädellä, eli luultavasti ainakin tuplasti tuon ohjeen määrän ja mausteet heittelen fiiliksen mukaan, eli monesti laitan muutakin kuin nuo, mitä tuossa lukee. :)

Mustaherukka-valkosuklaa juustokakku

Viime viikolla kokeiluun pääsi taas yksi uusi kakkututtavuus, mustaherukka-valkosuklaa juustokakku. Kakun mousset oli yhdistelmä kirpeää ja makeaa, nimensä mukaisesti mustaherukka kyllä maistui, joten siitä on paras tykätä, jos tästä kakusta haaveilee. Itse en ole mikään hirveä mustaherukan ystävä, mutta kyllä tämä ihan hyvää oli, jokseenkin tosiaan aika kirpeää oli tuo mustaherukkamousse. Valkosuklaamousse oli kyllä suussa sulavaa. ;)
Ulkonäkö ei ole mikään maailman kaunein, mutta se suotakoon anteeksi..

Ainiin, unohdin mainita; pohjan tein gluteenittomaksi korvaamalla vehnäjauhot semperin jauhoseoksella kun oli keliaatikko-anoppi tulossa kylään.

pohja:

2 kananmunaa
1½ dl sokeria
100g voita
1½ dl vehnäjauhoja
½ dl tummaa kaakaojauhetta
1½ tl leivinjauhetta

herukkamousse:

3 liivatelehteä
1 dl vispikermaa
½ prk (100g) turkkilaista jogurttia
½ rs (90g) maustamatonta tuorejuustoa
100g valkoista leivontasuklaata
200g mustaherukoita
½ dl sokeria
2 tl vettä

valkosuklaamousse:

1 liivatelehti
1 dl vispikermaa
½ prk (100g) turkkilaista jogurttia
½ rs (90g) maustamatonta tuorejuustoa
100g valkoista leivontasuklaata
2 tl sitruunamehua

ohje:

1. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöiset munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sulata rasva. Lisää jauhoseos ja hieman jäähtynyt rasva vuorotellen taikinaan ja sekoita tasaiseksi. 

2. Pingota leivipaperi irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 24 cm). Levitä taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Pohja saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Jätä pohja jäähtymään vuokaan ja halkaise jäähtynyt pohja varovasti kahtia.

3. Laita kaikki liivatelehdet (4 kpl) kylmään veteen likoamaan. Vaahdota molempia mousseja varten vispikerma (2 dl) ja jaa se tasan kahteen kulhoon. Soseuta sulatetut mustaherukat sauvaskoittimella hienoksi.

4. Mustaherukkamoussea varten sekoita herukat, sokeri, kerma, jogurtti ja tuorejuusto keskenään. Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa ja lisää hieman jäähtyneenä varovasti seokseen. Kuumenna vesitilkka mikrossa ja sekoita siihen kolme liivatelehteä. Lisää liivateseos varovasti massaan ja sekoita tasaiseksi. Siirrä kulho jääkaappiin odottamaan. 

5. Valkosuklaamoussea varten sekoita kerma, jogurtti ja tuorejuusto keskenään. Lisää joukkoon sulatettu ja hieman jäähtynyt valkosuklaa. Kuumenna sitruunanmehu mikrossa ja sekoita puristettu liivatelehti mehun joukkoon. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä vähän kerrallaan valkosuklaa-kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi. 

6. Vuoraa irtopohjavuoan reunat leivinpaperisuikaleella. Aseta vuoan pohjalle toinen pohjalevy. Levitä mustaherukkamousse pohjan päälle. Nosta toinen pohja välikerrokseksi ja kaada tämän päälle valkosuklaamousse. Levitä tasaiseksi, siirrä jääkaappiin ja anna hyytyä yön yli tai vähintään 4 tuntia.  Koristele marjoilla, sitruunamelissalla tai sokerimassaruusuilla.

 

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Aikaa menee niin hurjaa vauhtia, ettei mukana meinaa pysyä. Ei ole enää montaa viikkoa jouluun, onneksi, täälä yksi jouluhullu ilmoittautuu malttamattomana. :) Tänään heräiltiin pojan kanssa puoli kahdeksan maissa ja tultiin katselemaan lastenohjelmia. Vähän myöhemmin laiteltiin aamupalaa ja alettiin virittelemään jouluvaloja sen jälkeen ikkunoihin. Muualle kuin keittiöön en jaksanut vaihtaa jouluverhoja, itseasiassa en edes omista muita kuin keittiön jouluverhot, mutta hyvin nuo valot, kynttilät ja muutamat somisteet tuovat jouluista tunnelmaa. 

Päikkäreiden aikana leikkasin miehen hiukset, kerrankin sain tehdä sen mitä itse halusin ja nyt on meidänkin isillä ananastukka. ;) Saattaa tosin olla että leikataan se joku päivä pois, kun tuo meidän isukki on niin laiska laittamaan tuota hiuskuontaloaan. Kun mini heräsi päikkäreiltä, tehtiin vähän ruokaa ja sen jälkeen meillä alkoi piparitalkoot. Tuo pieni leipuri hiiva oli päästä varpaisiin jauhoissa, mutta saatiin me muutama ihan onnistunutkin pipari pojan itse tekemänä, vaikka suuhun upposi enemmän taikinaa kuin laki sallii.

Myöhemmin illalla mentiin vanhempieni luo katselemaan linnan juhlia ja syömään. Nyt laitoin itselleni teekupposen ja lämmitin joulutortun, samalla näpytellen tätä ja katsoen linnan juhlien jatkoja, täällä jouluvalojen loisteessa. Hyvää loppuiltaa muillekin!

Sängyn omana

Väsäilen nyt ensimmäistä kertaa puhelinpostauksen, joten en tiedä miltä tämä tulee valmiina blogissa näyttämään, eli pahoittelut jo etukäteen jos tekstit hyppii miten sattuu. Su-ma välisenä yönä mies alkoi oksentaa ja eilen aamulla itsellänikin oli jo huono olo. Touhasin kuitenkin pojan kanssa aamupäivän ja pidettiin isi eristyksissä, ettei Viljamiin tarttuisi tämä kamala tauti. Iltapäivällä vein pojan mun isälle hoitoon ja vähän jänskäilin miten ne pärjää, kun iskä ei oo ikinä hoitanut Viljamia, eikä vaihtanut kertaakaan edes vaippaa! Itse suuntasin töihin ja illalla kyllä kun pääsin kotiin, oli olo kuin puolikuolleella. Vatsassa kiersi ja ruoka ei ollut maistunut koko päivänä. Nyt vuorostani minä makaan sängynpohjalla oksennustaudin kourissa. :( Poikaa yritetään kyllä suojella viimeiseen asti ettei häneen tarttuisi, olisi niin kurjaa jos noin pienellä olisi tällainen olo, mutta vielä ainakin iloisena leikkii eikä mitään merkkejä näy, toivon sydämeni pohjasta ettei tulekaan... Tällaiset pikakuulumiset meiltä, koitetaan parannella itsemme taas terveiksi!

Sairaalareissu

En ole aiemmin kerennyt tulla kirjottelemaan, mutta nyt väsäilen pienen kertauksen viime viikon loppuviikosta. Kaikki alkoi torstaina päivällä. Viljami muutaman kerran yski vähän oudosti, ihan vain muutaman kerran. Ajattelin pojalla olevan pientä yskää. Hän meni normaalisti nukkumaan illalla. Kuuntelin itkuhälyttimestä kun hengitys kuului raskaana ja kovaäänisenä ja ajattelin että käyn vilkaisemassa poikaa vielä ennenkö menen nukkumaan. En kuitenkaan kerennyt vielä, kun joskus puoli 12 jälkeen alkoi kuulua outoa kovaäänistä ääntä. Ajattelin pojan yskivän (kuulosti vähän samalta). "Yskä" ei kuitenkaan loppunut. Menin puolijuoksua pojan huoneeseen, siellä se pieni istui sängyssään ja haukkoi henkeä...

Herätin miehen ja otettiin poika sängystä, joka henkäyksellä haukkoi henkeä ja siitä kuului tosi paha ääni. Mies soitti lastenpolille ja hoitaja puhelimessa arveli kurkunpääntulehdusta. Käski mennä äkkiä ulos ja jos kohtaus ei mene ohi, neuvoi lähtemään päivystykseen. Oltiin ulkona, ei mennyt ohi, joten vaatteet päälle ja kohti keskussairaalan päivystystä, automatkalla meni kohtaus ohi. Hetki jouduttiin odotella, mutta aika nopeasti päästiin huoneeseen. Lääkäri tuli kuuntelemaan hengitystä. Poika itki jo valmiiksi kun alettiin antaa adrenaliinikaasua hengitysmaskin kautta. Kolme ihmistä piti poikaa paikallaan ja yksi hengitysmaskia kasvoilla. Tätä kidutukselta näyttävää toimenpidettä kesti n. 10min. Itku siinä pääsi äidiltäkin kun poika näytti niin kärsivältä huutaessaan hysteerisenä ja samalla hoitajat piti paikallaan...

Kun kaasut oli saatu hengitykseen, pidettiin tauko. Sen jälkeen poika sai vielä kolme tablettia jotain lääkettä jota en nyt muista. Ne murskattiin ja sekoitettiin jogurttiin. Eihän tuo pieni sitä meinannut syödä kun kuulemma lääkkeet ovat aika kitkerän makuisia. Lopulta noin puolen tunnin sisällä, meni kuitenkin leikkihuoneessa leikin lomassa jogurtti alas. Tarkkailussa oltiin vielä jonkin aikaa, kunnes kahden jälkeen yöllä päästiin kotiin.

Vähän ennen kolmea poika nukahti meidän väliin. Puolisen tuntia kulki hengitys normaalisti, kunnes alkoi taas se inhottava krohina. Oikealla kyljellä kun nukkui, kulki hengitys ihan ok. Heti kun käänsi edes pään vasemmalle, alkoi takkuilla, eikä henki kulkenut. Enhän mä sitten saanut nukuttua kun koko ajan sain pelätä koska alkaa uusi kohtaus kun kääntyy vasemmalle puolelle eikä saakkaan henkeä. Siinä sitten koko ajan sain käännellä tuota pyörivää poikaa aamuyöhön asti. Aamulla kun heräsin yhdeksän maissa, kuulosti hengitys jo melko normaalilta, joten tablettilääkkeet oli alkaneet vaikuttaa, tilalle oli vaan tullut inhottava limainen yskä..

Kahtena seuraavana iltana poika sai vielä samat kolme tablettia per ilta ja sairaalaan piti lähteä jos hengenahdistuskohtaus uusiutuu, ei kyllä onneksi uusiutunut. Luin aiheesta netin syövereistä, on melko yleinen varsinkin 1-3 vuotiailla pojilla, kun henkitorvi on vielä niin kapea, että jos sinne tulehdus tulee ja äänihuulet tai kurkunpää paisuu, se tukkii melko äkkiä henkitorven. Muistaakseni yhdellä kymmenestä se tulee niin pahana kuin Viljamilla, että tulee tuo kohtaus, joten sekin sinällään melko yleinen, vaikkei sitä kenenkään pienen kohdalle toivoisi. Tämä on myös semmoinen, joka luultavasti uusiutuu melko monen tulevan flunssan kohdalla, toivotaan ettei kuitenkaan koskaan enään tule yhtä pahana, siinä oli kyllä äidilläkin sydän kurkussa asti, kun ei tiennyt mikä pojalla oli. :(

Palasia arjesta

En muista olenko koskaan tehnyt "meidän päivä" postausta, mutta olkoon tämä sitten ensimmäinen ja ehkä viimeinenkin. Esittelen palasia meidän ihan tavallisesta arjesta yhden päivän ajalta. Tämän postauksen kuvat ovat nyt eiliseltä. Kellonajat ovat vähän sinnepäin..

Klo 7.30. Itkuhälytin vilkkuu ja alkaa kuulua itkua pojan huoneesta. Unen pöpperössä kömmin ylös ja suunnistan läpi pimeän kodin lastenhuoneeseen. Kaappaan pojan kainaloon ja tulen takaisin meidän sänkyyn. Poika makoilee kiltisti vielä parikymmentä minuuttia ja välillä höpöttelee omiaan, kuten joka aamu.

Klo 8.00. Noustaan ylös, poika käy avaamassa makuuhuoneen oven kissoille ja pikkukisut singahtavat huoneeseen kuin ohjukset. Availlaan verhot, tv päälle ja sohvalle vierekkäin peiton alle katsomaan lastenohjelmia, ja sieltähän se pian tuleekin, joka aamun kohokohta, MUUMIT!

Klo 8.40. Pojalle päivävaatteet päälle, hän jää vielä katsomaan lastenohjelmia, menen keittämään aamupuuroa. Syödään aamupalat, tosin pojalla jää puolet syömättä, taas on joku ensyö-vaihe meneillään..

Klo 9.30.  Lakanat koneeseen ja uudet lakanat sänkyyn. Leikitään autoilla. Leikitään vähän lisää autoilla. Siivotaan pojan huone. Pyykkikone valmis, pyykit kuivumaan ja uudet pyykit koneeseen. Leikitään autoilla.

Klo 11.00. Laitan pojalle ruokaa. Puoli tuntia takutaan syömisen kanssa, tuloksena neljä lusikkaa meni alas. Luovutan, koska en aio pakottaa syömään, syökööt myöhemmin. Vaihdetaan vaippa ja puen vaunuvaatteet päälle. Poika vaunuihin, tutti suuhun ja pihalle. Kierrän 10 minuuttia vaunuilla, poika nukahtaa. Tullaan takaterassille ja poika jää sinne nukkumaan, kello siinä vaiheessa 11.45.

Klo 13.30. Itkuhälyttimestä alkaa kuulua iloista höpöttelyä. Mulla on ruoanlaitto kesken, joten annan pojan pulista siellä vielä hetken aikaa. 5 minuutin päästä käyn hakemassa pojan, vastassa erittäin iloisen ja pirteän näköinen taapero, joka hymyilee suu korvissa asti kun kurkkaan vaunuihin. Riisutaan ulkovaatteet ja laitetaan pyykit koneesta kuivumaan, poika tottakai auttaa ja antaa vaate kerrallaan mulle pyykkejä korista.

Klo 14.30. Syödään, ruoka maistuu jo huomattavasti paremmin, silti sitä ei uppoa tavalliseen tapaan. Poika leikkii hetken ruoan jälkeen. Pakkaillaan tavaroita ja valmistaudutaan lähtöön.

Klo 15.20. Pakkaudutaan autoon ja suunnataan nokka kohti pojan mummolaa. Puolessa välissä matkaa käännytään takaisin, aina jotain jää kotiin! Perille kun päästään, levitän miehen siskon hiuksiin värin.

Klo 17.00. Taas ruokapöytään, poika syö taas kiltisti ja jälkkärinä oleva pannari maistuu senkin edestä. Isi tulee töistä suoraan mummolaan. Leikkaan talon naisväen hiukset. Poika leikkii isoisänsä kanssa työkaluilla sillä aikaa.  

Klo 18.30. Lähdetään Biltemaan ja ruokakauppaan. Mukaan tarttuu taas yksi joululahja, sekä kaksi kassillista ruokaa.

Klo 20.15. Saavutaan kotiin. Matka venyi odotettua pidemmäksi, matkalla oli kuolonkolarin vuoksi tie suljettu ja jouduttiin kiertää pidemmän kautta. Katsotaan hetki tv:tä ja poika leikkii taas autoilla.

Klo 21.20. Pojalle iltapuuro masuun. Itse käyn sillä aikaa suihkussa. Leikitään vähän taas lisää autoilla. Vaihdetaan yövaippa ja yökkärit.

Klo 22.20 Minimies toivottaa hyvää yötä!

Kurkistus makuuhuoneeseen

Tänään "esittelyvuoron" saa meidän vanhempien makuuhuone. Tämäkin huone on kokenut muodonmuutoksen lattiasta kattoon, tai no katto on vanha, kaikki muu ollaan laitettu uusiksi. ;) Huone oli alunperinkin ihan ok ja olisi se sellaiseksi voinut jäädäkin, mutta kivahan se on tehdä omannäköinen. Huoneessa oli ennen valko-beige raidallinen, vähän kulahtanut ja kellastunut tapetti, ja sängyn päätyseinä oli samaa vaaleansinistä, mitä pojan huoneessa on nykyään. Lattia oli punaruskeaa muovimattoa, samaa mitä myös asunnon toisessa makuuhuoneessa oli.

Kolmella seinällä on tapettia ja ikkunaseinä on maalattu. Jälkeenpäin jos saisin vielä muuttaa, laittaisin vain kahteen päätyseinään tapettia ja olisin maalannut yksiväriseksi ikkunan vastakkaisen seinän, mutta näillä mennään. Lattia on samaa vaaleanharmaata laminaattia, mitä meillä kaikissa muissakin huoneissa on laitettu.

Väreinä huoneessa on lähinnä mustaa, valkoista ja harmaata + tuo puunvärinen peilipöytä, joka tuo kivasti lämmintä sävyä huoneeseen. Verhoina oli ennen mustat, läpikuultavat verhot, kunnes vihdoin sain hommattua kauan haaveilemani pitsiverhot (kyllä, minä joka ennen inhosin pitsiä kaikissa olomuodoissa, ja nyt olen aivan rakastunut kaikkiin pitsijuttuihin!!) ja ne tuovat kyllä hempeyttä ja valoisuutta huoneeseen. Ja sitten näihin fiiliskuviin meidän makuuhuoneesta...

Luumu-kanelikakku

Uusimmassa Pirkan ruokalehdessä oli tällainen ohje, kuva näytti sen verran herkulliselta, että täytyihän sitä testata. Luumu-kanelikakku on ehkä vähän vääristävä nimi, ei tässä nimittäin kumpikaan ainesosa mitenkään ylitse muiden tule esiin. Hyvänmakuinen perus "mousse"kakku tämä kuitenkin oli. Maku oli aika jouluinen, ajattelinkin jouluaaton jälkiruokapöytään väsätä tämän kakun uudemman kerran.

Ja tässä sitä ohjetta nyt tulee:

Piparimurupohja:
150g  piparkakkuja
100g  voita
1tl       kanelia

Täyte:
4         liivatelehteä
2dl      kermaa
2prk    valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
1rkl     sokeria
2tl        vaniljasokeria

Murskaa piparkakut murusiksi. Kiehauta voi ja kaneli kattilassa. Nosta levyltä. Sekoita voisulaan piparimurut. Taputtele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja n. 3cm ylös reunoille (halk. 22cm). Paista murupohjaa uunin alatasolle 175-asteessa 7-8min. Anna jäähtyä.

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Vaahdota kerma. Yhdistä rahka, sokeri ja vaniljasokeri. Valuta vesi liivatelehdistä. Sulata ne pienessä kattilassa 1rkl:aan kiehuvaa vettä. Lisää liivate rahkan joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Lisää kermavaahto. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle. Jätä pinta aaltoilevaksi. Peitä kelmulla. Anna hyytya jääkaapissa n. 4 tuntia tai yön yli.

Vauvan tuoksuinen aamu

Tänään heti aamupalan jälkeen suunnattiin ostoksille. Käytiin Kappahlista ostamassa vajaa pari viikkoa vanhalle vauvalle body ja housut, Viljamikin sai kaupanpäälle yhdet housut, kun siellä oli kaikista lastenvaatteista osta 3, maksa 2. Sen jälkeen käytiin vielä kaupassa, viljami sai muutaman auton kun omat lelut unohtui kotiin ja vauvalle hän valitsi yhden lelun, vaikkei se pikkunen sillä vielä leikikkään pitkään aikaan!

Sen jälkeen suunnattiin kaverini luo, joka on nyt puolitoista viikkoa saanut olla pikkuruisen pojan äiti! Vauva oli nukkumassa kun mentiin mutta kyllä hän kerkesi hetken hereilläkin olla ennenkuin lähdettiin. On ne ihan pienet vauvat niin mini-kokoisia! Sitä unohtaa aina niin äkkiä miten pieni tuo meidänkin oma on ollut... Viljamikin vähän silitteli vauvan päätä, poika tuntui jo niin isolta vauvaan verrattuna.

Ihme kyllä käynti ei oikeastaan herätellyt vauvakuumetta. Olin ajatellut jos vauvakuume taas nostaa päätään... Hetki sitten vielä olin aika kovissa vauvakuumeen kourissa, mutta viime aikoina se on vähitellen laantunut ja ihan hyvä niin, olen enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Viljami alkaa jo olla iso ja omatoiminen vaikka paljon häntä saakin vielä auttaa, en tällä hetkellä kaipaa ihan pientä vauvaa tähän arkeen mukaan, haluan nauttia nyt tästä hetkestä ja seurata pojan huikeaa kehityspyrähdystä, katsellaan sitä vauva-asiaa sitten vuoden, parin päästä. :)

Pahan mielen ilta..

Tiedän että omistan vaitiolovelvollisuuden meillä käyvistä asiakkaista, mutta uskon ja toivon ettei kukaan tunnista itseään tästä kertomuksesta.

Tänään kun menin töihin, aika pian työpaikalleni ilmestyi sekavanoloinen nainen ostamaan tuotteita. Aikansa kierreltyään liikkeessä hän linnoittautui ostostensa kanssa meidän kassa-tiskille. Siinä vaiheessa huomioni kiinnittyi enemmän naiseen. Itselläni oli juuri asiakas, johon tietysti keskityin, mutta vähän väliä vilkuilin kassalle. Naisella silmät pyöri päässä kuin hedelmäpeli konsonaan, puhe oli sekavaa, silmät painautuivat kiinni vähän väliä ja vaikutti kovasti taistelevan sitä vastaan. Välillä hän vaipui kuin tiedottomaan tilaan muutamaksi minuutiksi silmät kiinni nojaten meidän kassatiskiin. Tytöt kassalla loivat epätoivoisia katseita suuntaani, mutta kärsivällisesti odottivat että nainen palasi tähän maailmaan takaisin. Hän oli selvästi huumaantunut, nauttinut kai alkoholiakin, vaikkei humaltuneelta vaikuttanut, oli kuulemma kylläkin haissut vanhalta viinalta.  En tiedä minkälaisessa pumpulissa olen elänyt, mutten ole koskaan nähnyt ketään noin sekaisin aineista...

Kuulin naisen sanovan tyttärensä olevan raskaana, itselleni siitä ilouutisesta tuli lähinnä paha mieli. Ensimmäisenä mietin, onko tytärkin samanlainen, ja vielä raskaana? Toisena ajatuksena nousi, että kylläpä ihanan ja esimerkillisen mummon lapsenlapsi saa.... Puoli tuntia kului ja sain asiakkaani valmiiksi, nainen oli edelleen kassalla, vihdoinkin päässyt siihen vaiheeseen että tuli maksamisen aika. Tuotteista tuli lähemmäs parisataa, muttei se näyttänyt naista haittaavan. Hän maksoi suurimman osan käteisellä ja loput kortilla, ja sanoi syyksi moneen kertaan, ettei kukaan näkisi, kuinka paljon rahaa hän käyttää. Naisen maksaessa katseeni kiinnittyi hänen kukkaroon, sielä oli tämän vanhimman tyttären lisäksi kaksi pienemmän pojan ja yhden tytön kuvat, veikkaisin ala-asteikäisiksi heitä kaikkia. Ja siitäkös se paha mieli vasta tulikin. Ne pienet lapsiraukat omistavat tuollaisen äidin, äidin joka ei tiedä tästä maailmasta mitään kun on niin sekaisin... Tässä tapauksessa toivon todellakin lasten olevan huostaanotettuja tai että ovat isällään tai jollain sukulaisella, joka kykenee heistä huolehtimaan...

Koko illan vähän väliä mielessä käynyt, että missähän tälläkin hetkellä nuo lapset ovat ja onko heillä kaikki hyvin. :(

Kurkistus lastenhuoneeseen

Tänään ajattelin vilautella teille vähän, miltä meidän kodin lastenhuone näyttää. Kun tänne muutettiin, huone oli vaalenpunainen/lilahtava. Tämähän ei tunnetusti kauaa silmääni miellyttänyt, koska huoneesta oli tulossa pojan huone. Varastosta löydettiin vaaleansinistä maalia ja päädyttiin käyttämään sitä. Yksi seinä oli alunperinkin valkoinen ja se jätettiin valkoiseksi. Sinisen sävy ei ole mitenkään tumma, vaan enemmänkin vaalea häivähdyksellä sinistä. Itse en ole mikään sinisen suurin ystävä värinä, mutta ei tuo ole silmääni häirinnyt ainakaan tähän mennessä.

Sisustukseen sopivia esineitä ja asioita lähdin miettimään sen vaaleansinisen pohjavärin mukaan. Seinillä olevat taulu ja juliste ovat edelleen väliaikaisia, koska en ole raaskinut tilata niitä tauluja mitä haluaisin ja ne jääköön vieläkin odottelemaan valoisampia rahallisia aikoja.

Huoneen pienimuotoinen "teema" on kirahvit, nuo hellyyttävät pitkäkaulaiset... Tämä lähti siitä että lipastossa ja pojan sängyssä on kirahvin kuva, joten mattoonkin päätyi kirahveja!

 Siinäpä oli meidän lastenhuone, pientä fiksausta ja hienosäätöä vaille!

Lapsivapaata aikaa ja vasaramessuilla kiertelyä!

Eilen kun pääsin töistä, oli  mies järjestänyt meille kahdenkeskisen vapaa-illan! Tulin kotiin vain vaihtamaan vaatteet ja lähdettiinkin samantien viemään poikaa anoppilaan illaksi hoitoon. Suunnattiin sieltä syömään Pancho Villaan ja ai että rakastan sitä yhtä ruoka-annosta yli kaiken, se on vaan niin taivaallisen hyvää.... Vieläkin ihan vesi kielellä pelkästä ajatuksesta! ;)

Sieltä jatkettiin vielä elokuviin katsomaan Vadelmavenepakolainen. Yleensä en niin innostu kotimaisista elokuvista mutta tämä oli kyllä positiivinen yllätys, sai taas muutaman elinvuoden lisää naurun ansiosta. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti muillekin!

Elokuvan jälkeen oltiin miehen vanhemmilla vielä hetki ja lähdettiin kotiin, kun Viljami alkoi olla jo vähän väsynyt. Kotona päätin vuorostaan vähän hemmotella miestä, kun raukka näytti niin väsyneeltä ja päästinkin hänet nukkumaan ennen kuin Viljami edes meni nukkumaan! Yleensä meillä mies on nukuttanut pojan iltaisin ja pelkäsinkin minkälainen nukutusmaratoni tästä tulee kun joudun pojan nukuttamaan, yleensä kun hän juuri silloin näyttää kaikki maailman temput sängyssä, eikä suostu millään rauhoittumaan ja nukahtamaan. Onnekseni tässä prosessissa meni vain puoli tuntia, vaikka välillä usko meinasikin loppua, kun ei toinen pysynyt hetkeäkään makuullaan..

Tänään saatiin aamulla kaikkia nukkua myöhään ja aamupalan jälkeen lähdettiin rakennus, remontointi ja sisustusmessuille hetken mielijohteesta! Mukaan tarttui kaksi kassillista esitteitä ja kirjasia talomalleista, remontoinnista, lämmitysjärjestelmistä, kattoremonteista ja kaikesta mahdollisesta. Sen tiedän melkein varmaksi, että lähitulevaisuudessa taloa emme ole rakentamassa, koska molemmilla haaveissa enemmänkin jonkunlainen vanhahko talo maalaispihapiirineen. Remontointia talon löytyessä taitaa kuitenkin olla senkin edestä, joten siistä syystä käynti oli kyllä paikallaan. Valmistalo- esitteitä keräiltiin kuitenkin siinäkin tarkoituksessa, että nähdään esim. keittiö-olohuone ratkaisuja, märkätilojen toteutuksia ymsyms. Kuitenkin keittiö ja märkätiloista luultavasti tehdään aivan nykypäiväisiä, vaikka muut tilat olisikin vanhannäköisiä. Heräsi taas aikamoinen talokuume messuilla kierrellessä! ;)

Viljami nukkuu tällä hetkellä päiväunia ja hänen herättyään suunnataan vanhemmilleni juhlimaan eilen vuosia täyttänyttä äitiäni, sielä taitaakin vierähtää koko loppu sunnuntaipäivä!