Sängyn omana

Väsäilen nyt ensimmäistä kertaa puhelinpostauksen, joten en tiedä miltä tämä tulee valmiina blogissa näyttämään, eli pahoittelut jo etukäteen jos tekstit hyppii miten sattuu. Su-ma välisenä yönä mies alkoi oksentaa ja eilen aamulla itsellänikin oli jo huono olo. Touhasin kuitenkin pojan kanssa aamupäivän ja pidettiin isi eristyksissä, ettei Viljamiin tarttuisi tämä kamala tauti. Iltapäivällä vein pojan mun isälle hoitoon ja vähän jänskäilin miten ne pärjää, kun iskä ei oo ikinä hoitanut Viljamia, eikä vaihtanut kertaakaan edes vaippaa! Itse suuntasin töihin ja illalla kyllä kun pääsin kotiin, oli olo kuin puolikuolleella. Vatsassa kiersi ja ruoka ei ollut maistunut koko päivänä. Nyt vuorostani minä makaan sängynpohjalla oksennustaudin kourissa. :( Poikaa yritetään kyllä suojella viimeiseen asti ettei häneen tarttuisi, olisi niin kurjaa jos noin pienellä olisi tällainen olo, mutta vielä ainakin iloisena leikkii eikä mitään merkkejä näy, toivon sydämeni pohjasta ettei tulekaan... Tällaiset pikakuulumiset meiltä, koitetaan parannella itsemme taas terveiksi!

Sairaalareissu

En ole aiemmin kerennyt tulla kirjottelemaan, mutta nyt väsäilen pienen kertauksen viime viikon loppuviikosta. Kaikki alkoi torstaina päivällä. Viljami muutaman kerran yski vähän oudosti, ihan vain muutaman kerran. Ajattelin pojalla olevan pientä yskää. Hän meni normaalisti nukkumaan illalla. Kuuntelin itkuhälyttimestä kun hengitys kuului raskaana ja kovaäänisenä ja ajattelin että käyn vilkaisemassa poikaa vielä ennenkö menen nukkumaan. En kuitenkaan kerennyt vielä, kun joskus puoli 12 jälkeen alkoi kuulua outoa kovaäänistä ääntä. Ajattelin pojan yskivän (kuulosti vähän samalta). "Yskä" ei kuitenkaan loppunut. Menin puolijuoksua pojan huoneeseen, siellä se pieni istui sängyssään ja haukkoi henkeä...

Herätin miehen ja otettiin poika sängystä, joka henkäyksellä haukkoi henkeä ja siitä kuului tosi paha ääni. Mies soitti lastenpolille ja hoitaja puhelimessa arveli kurkunpääntulehdusta. Käski mennä äkkiä ulos ja jos kohtaus ei mene ohi, neuvoi lähtemään päivystykseen. Oltiin ulkona, ei mennyt ohi, joten vaatteet päälle ja kohti keskussairaalan päivystystä, automatkalla meni kohtaus ohi. Hetki jouduttiin odotella, mutta aika nopeasti päästiin huoneeseen. Lääkäri tuli kuuntelemaan hengitystä. Poika itki jo valmiiksi kun alettiin antaa adrenaliinikaasua hengitysmaskin kautta. Kolme ihmistä piti poikaa paikallaan ja yksi hengitysmaskia kasvoilla. Tätä kidutukselta näyttävää toimenpidettä kesti n. 10min. Itku siinä pääsi äidiltäkin kun poika näytti niin kärsivältä huutaessaan hysteerisenä ja samalla hoitajat piti paikallaan...

Kun kaasut oli saatu hengitykseen, pidettiin tauko. Sen jälkeen poika sai vielä kolme tablettia jotain lääkettä jota en nyt muista. Ne murskattiin ja sekoitettiin jogurttiin. Eihän tuo pieni sitä meinannut syödä kun kuulemma lääkkeet ovat aika kitkerän makuisia. Lopulta noin puolen tunnin sisällä, meni kuitenkin leikkihuoneessa leikin lomassa jogurtti alas. Tarkkailussa oltiin vielä jonkin aikaa, kunnes kahden jälkeen yöllä päästiin kotiin.

Vähän ennen kolmea poika nukahti meidän väliin. Puolisen tuntia kulki hengitys normaalisti, kunnes alkoi taas se inhottava krohina. Oikealla kyljellä kun nukkui, kulki hengitys ihan ok. Heti kun käänsi edes pään vasemmalle, alkoi takkuilla, eikä henki kulkenut. Enhän mä sitten saanut nukuttua kun koko ajan sain pelätä koska alkaa uusi kohtaus kun kääntyy vasemmalle puolelle eikä saakkaan henkeä. Siinä sitten koko ajan sain käännellä tuota pyörivää poikaa aamuyöhön asti. Aamulla kun heräsin yhdeksän maissa, kuulosti hengitys jo melko normaalilta, joten tablettilääkkeet oli alkaneet vaikuttaa, tilalle oli vaan tullut inhottava limainen yskä..

Kahtena seuraavana iltana poika sai vielä samat kolme tablettia per ilta ja sairaalaan piti lähteä jos hengenahdistuskohtaus uusiutuu, ei kyllä onneksi uusiutunut. Luin aiheesta netin syövereistä, on melko yleinen varsinkin 1-3 vuotiailla pojilla, kun henkitorvi on vielä niin kapea, että jos sinne tulehdus tulee ja äänihuulet tai kurkunpää paisuu, se tukkii melko äkkiä henkitorven. Muistaakseni yhdellä kymmenestä se tulee niin pahana kuin Viljamilla, että tulee tuo kohtaus, joten sekin sinällään melko yleinen, vaikkei sitä kenenkään pienen kohdalle toivoisi. Tämä on myös semmoinen, joka luultavasti uusiutuu melko monen tulevan flunssan kohdalla, toivotaan ettei kuitenkaan koskaan enään tule yhtä pahana, siinä oli kyllä äidilläkin sydän kurkussa asti, kun ei tiennyt mikä pojalla oli. :(

Palasia arjesta

En muista olenko koskaan tehnyt "meidän päivä" postausta, mutta olkoon tämä sitten ensimmäinen ja ehkä viimeinenkin. Esittelen palasia meidän ihan tavallisesta arjesta yhden päivän ajalta. Tämän postauksen kuvat ovat nyt eiliseltä. Kellonajat ovat vähän sinnepäin..

Klo 7.30. Itkuhälytin vilkkuu ja alkaa kuulua itkua pojan huoneesta. Unen pöpperössä kömmin ylös ja suunnistan läpi pimeän kodin lastenhuoneeseen. Kaappaan pojan kainaloon ja tulen takaisin meidän sänkyyn. Poika makoilee kiltisti vielä parikymmentä minuuttia ja välillä höpöttelee omiaan, kuten joka aamu.

Klo 8.00. Noustaan ylös, poika käy avaamassa makuuhuoneen oven kissoille ja pikkukisut singahtavat huoneeseen kuin ohjukset. Availlaan verhot, tv päälle ja sohvalle vierekkäin peiton alle katsomaan lastenohjelmia, ja sieltähän se pian tuleekin, joka aamun kohokohta, MUUMIT!

Klo 8.40. Pojalle päivävaatteet päälle, hän jää vielä katsomaan lastenohjelmia, menen keittämään aamupuuroa. Syödään aamupalat, tosin pojalla jää puolet syömättä, taas on joku ensyö-vaihe meneillään..

Klo 9.30.  Lakanat koneeseen ja uudet lakanat sänkyyn. Leikitään autoilla. Leikitään vähän lisää autoilla. Siivotaan pojan huone. Pyykkikone valmis, pyykit kuivumaan ja uudet pyykit koneeseen. Leikitään autoilla.

Klo 11.00. Laitan pojalle ruokaa. Puoli tuntia takutaan syömisen kanssa, tuloksena neljä lusikkaa meni alas. Luovutan, koska en aio pakottaa syömään, syökööt myöhemmin. Vaihdetaan vaippa ja puen vaunuvaatteet päälle. Poika vaunuihin, tutti suuhun ja pihalle. Kierrän 10 minuuttia vaunuilla, poika nukahtaa. Tullaan takaterassille ja poika jää sinne nukkumaan, kello siinä vaiheessa 11.45.

Klo 13.30. Itkuhälyttimestä alkaa kuulua iloista höpöttelyä. Mulla on ruoanlaitto kesken, joten annan pojan pulista siellä vielä hetken aikaa. 5 minuutin päästä käyn hakemassa pojan, vastassa erittäin iloisen ja pirteän näköinen taapero, joka hymyilee suu korvissa asti kun kurkkaan vaunuihin. Riisutaan ulkovaatteet ja laitetaan pyykit koneesta kuivumaan, poika tottakai auttaa ja antaa vaate kerrallaan mulle pyykkejä korista.

Klo 14.30. Syödään, ruoka maistuu jo huomattavasti paremmin, silti sitä ei uppoa tavalliseen tapaan. Poika leikkii hetken ruoan jälkeen. Pakkaillaan tavaroita ja valmistaudutaan lähtöön.

Klo 15.20. Pakkaudutaan autoon ja suunnataan nokka kohti pojan mummolaa. Puolessa välissä matkaa käännytään takaisin, aina jotain jää kotiin! Perille kun päästään, levitän miehen siskon hiuksiin värin.

Klo 17.00. Taas ruokapöytään, poika syö taas kiltisti ja jälkkärinä oleva pannari maistuu senkin edestä. Isi tulee töistä suoraan mummolaan. Leikkaan talon naisväen hiukset. Poika leikkii isoisänsä kanssa työkaluilla sillä aikaa.  

Klo 18.30. Lähdetään Biltemaan ja ruokakauppaan. Mukaan tarttuu taas yksi joululahja, sekä kaksi kassillista ruokaa.

Klo 20.15. Saavutaan kotiin. Matka venyi odotettua pidemmäksi, matkalla oli kuolonkolarin vuoksi tie suljettu ja jouduttiin kiertää pidemmän kautta. Katsotaan hetki tv:tä ja poika leikkii taas autoilla.

Klo 21.20. Pojalle iltapuuro masuun. Itse käyn sillä aikaa suihkussa. Leikitään vähän taas lisää autoilla. Vaihdetaan yövaippa ja yökkärit.

Klo 22.20 Minimies toivottaa hyvää yötä!

Kurkistus makuuhuoneeseen

Tänään "esittelyvuoron" saa meidän vanhempien makuuhuone. Tämäkin huone on kokenut muodonmuutoksen lattiasta kattoon, tai no katto on vanha, kaikki muu ollaan laitettu uusiksi. ;) Huone oli alunperinkin ihan ok ja olisi se sellaiseksi voinut jäädäkin, mutta kivahan se on tehdä omannäköinen. Huoneessa oli ennen valko-beige raidallinen, vähän kulahtanut ja kellastunut tapetti, ja sängyn päätyseinä oli samaa vaaleansinistä, mitä pojan huoneessa on nykyään. Lattia oli punaruskeaa muovimattoa, samaa mitä myös asunnon toisessa makuuhuoneessa oli.

Kolmella seinällä on tapettia ja ikkunaseinä on maalattu. Jälkeenpäin jos saisin vielä muuttaa, laittaisin vain kahteen päätyseinään tapettia ja olisin maalannut yksiväriseksi ikkunan vastakkaisen seinän, mutta näillä mennään. Lattia on samaa vaaleanharmaata laminaattia, mitä meillä kaikissa muissakin huoneissa on laitettu.

Väreinä huoneessa on lähinnä mustaa, valkoista ja harmaata + tuo puunvärinen peilipöytä, joka tuo kivasti lämmintä sävyä huoneeseen. Verhoina oli ennen mustat, läpikuultavat verhot, kunnes vihdoin sain hommattua kauan haaveilemani pitsiverhot (kyllä, minä joka ennen inhosin pitsiä kaikissa olomuodoissa, ja nyt olen aivan rakastunut kaikkiin pitsijuttuihin!!) ja ne tuovat kyllä hempeyttä ja valoisuutta huoneeseen. Ja sitten näihin fiiliskuviin meidän makuuhuoneesta...

Luumu-kanelikakku

Uusimmassa Pirkan ruokalehdessä oli tällainen ohje, kuva näytti sen verran herkulliselta, että täytyihän sitä testata. Luumu-kanelikakku on ehkä vähän vääristävä nimi, ei tässä nimittäin kumpikaan ainesosa mitenkään ylitse muiden tule esiin. Hyvänmakuinen perus "mousse"kakku tämä kuitenkin oli. Maku oli aika jouluinen, ajattelinkin jouluaaton jälkiruokapöytään väsätä tämän kakun uudemman kerran.

Ja tässä sitä ohjetta nyt tulee:

Piparimurupohja:
150g  piparkakkuja
100g  voita
1tl       kanelia

Täyte:
4         liivatelehteä
2dl      kermaa
2prk    valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
1rkl     sokeria
2tl        vaniljasokeria

Murskaa piparkakut murusiksi. Kiehauta voi ja kaneli kattilassa. Nosta levyltä. Sekoita voisulaan piparimurut. Taputtele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja n. 3cm ylös reunoille (halk. 22cm). Paista murupohjaa uunin alatasolle 175-asteessa 7-8min. Anna jäähtyä.

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Vaahdota kerma. Yhdistä rahka, sokeri ja vaniljasokeri. Valuta vesi liivatelehdistä. Sulata ne pienessä kattilassa 1rkl:aan kiehuvaa vettä. Lisää liivate rahkan joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Lisää kermavaahto. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle. Jätä pinta aaltoilevaksi. Peitä kelmulla. Anna hyytya jääkaapissa n. 4 tuntia tai yön yli.

Vauvan tuoksuinen aamu

Tänään heti aamupalan jälkeen suunnattiin ostoksille. Käytiin Kappahlista ostamassa vajaa pari viikkoa vanhalle vauvalle body ja housut, Viljamikin sai kaupanpäälle yhdet housut, kun siellä oli kaikista lastenvaatteista osta 3, maksa 2. Sen jälkeen käytiin vielä kaupassa, viljami sai muutaman auton kun omat lelut unohtui kotiin ja vauvalle hän valitsi yhden lelun, vaikkei se pikkunen sillä vielä leikikkään pitkään aikaan!

Sen jälkeen suunnattiin kaverini luo, joka on nyt puolitoista viikkoa saanut olla pikkuruisen pojan äiti! Vauva oli nukkumassa kun mentiin mutta kyllä hän kerkesi hetken hereilläkin olla ennenkuin lähdettiin. On ne ihan pienet vauvat niin mini-kokoisia! Sitä unohtaa aina niin äkkiä miten pieni tuo meidänkin oma on ollut... Viljamikin vähän silitteli vauvan päätä, poika tuntui jo niin isolta vauvaan verrattuna.

Ihme kyllä käynti ei oikeastaan herätellyt vauvakuumetta. Olin ajatellut jos vauvakuume taas nostaa päätään... Hetki sitten vielä olin aika kovissa vauvakuumeen kourissa, mutta viime aikoina se on vähitellen laantunut ja ihan hyvä niin, olen enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Viljami alkaa jo olla iso ja omatoiminen vaikka paljon häntä saakin vielä auttaa, en tällä hetkellä kaipaa ihan pientä vauvaa tähän arkeen mukaan, haluan nauttia nyt tästä hetkestä ja seurata pojan huikeaa kehityspyrähdystä, katsellaan sitä vauva-asiaa sitten vuoden, parin päästä. :)