Kulunut viikko

Vihdoin löytyi pieni rako tulla päivittelemään tänne. Meidän viime viikkoon ei mahtunut mitään erikoista kun J oli päivät töissä ja mä olin illat ja lauantain, joten yhteistä aikaa ei paljoa jäänyt ja se vähä mitä jäi, en viitsinyt istuskella sinä aikana koneen ääressä. Päivisinkään en viitsi koneelle tulla, vaan annan kaiken ajan pikkumiehelle ja joskus kun on pakko katsoa koneelta joku juttu, kerjää minimies huomioita roikkumalla jalassa kiinni tai tekemällä jotain pahaa, joten eipä siitä koneella olosta oikein mitään tulisikaan..

Kulunut viikko oli vaikea myös Viljamin päikkäreiden suhteen, sillä ennen nukuttiin aina vaunuissa ja yhtäkkiä se ei enään kelvannutkaan, vaan vaunuissa noustaan koko ajan ylös ja itketään vaan. Joten päikkärit on nyt sitten nukuttu sisällä ja siinä nukahtamisessahan menee sitten vähintään se kolme, neljä kertaa kauemman aikaa ja kun pikkumies nukahtaa, on mun pakko heti alkaa tehdä ruokaa, että kerkeän syödä ja valmistautua töihin lähtöön..

Tänään oli kylmempi ilma ja ajattelin koittaa jos vaunuttelut onnistuis, ja kun laitettiin haalari, kypäräpipo, hanskat ja villasukat, makuupussiin ja vaunuihin niin tadaaa, vaunuissa nukkuminen onnistui vanhaan malliin, eli nukahdettiin melkein heti ulkona... Taitaa meidän Viljami olla niin kaavoihin kangistunut, ettei ymmärrä vaunuissa nukkumista ilman kauheeta vaatemäärää ja makuupussia. No, toivottavasti lämpösillä ilmoillakin tottuis nukkumaan jatkossa vaunuissa vaikka pelkällä vaipallakin, vielä kun kuitenkin siellä mahtuu nukkumaan, kun meillä on niin tilava toi vaunukoppa.

Viljami on oppinut itse kiipeämään sohvalle, ja pääseekin sinne kun oikeen pinnistää ja ponnistaa, vaikka vähän lyhyt siihen hommaan onkin. Yleensä aina tulee ihana raivokohtaus kun ei ponnisteluista huolimatta pääse sinne sohvalle. Ja kun sinne päästään, niin sielä riehutaan ihan hulluna, heittäydytään selälleen ja mahalleen ja kyljelleen ja vaikka mihin. Pieneen pääkoppaan ei toki se mahdu, että sieltä voi vaikka pudota... Ei, ei sillä ole väliä, kunhan saa riehua sohvalla!

Nyt mun täytyy kuitenkin taas mennä nopeasti syömään ja vaihtamaan vaatteet, koska kohta pitää lähteä töihin!!

kesäkesäkesä!

Vihdoin tänne kylmän keskelle on tullut kesä!!! ...ainakin hetkeksi? Eilen olin koko päivän töissä, enkä päässyt nauttimaan lämpimästä. Viljami oli mun äidillä hoidossa koko päivän ja niillä oli tainnut olla aika kivaa, ainakin minimies oli hyvin viihtynyt.

"kato äiti, ensin mennään vaan näin ja tästä noustaan ylös seisomaan"

maailman rakkaimmat varpaat <3

Tänään ollaan oltu ulkona melkeimpä koko päivä. Aamupäivällä tässä ihan meidän lähellä järjestettiin sellaset kyläpäivät ja heti aamujuttujen jälkeen suunnistettiinkin sinne. Ensin keinuttiin jonkun aikaa, kun tuolla päiväkodin pihassa on semmonen kiva keinu, mihin mahdutaan koko perhe kerralla! :D Sen jälkeen haettiin vähän makkaraa ja meidän seinänaapuri oli paistelemassa lettuja, joten niitä otettiin vielä jälkkäriksi, Viljamillekin maistui ja tuntui ettei edes riittäny.. Sisältä haettiin vielä kahvia ja Viljami kerkesi jo poksauttaa yhden ilmapallon siinä tohinassa. Pihalle kierreltiin jonkun aikaa ja tultiin kotipihaan leikkimään.

pikku apuri :D

Isukki kasasi meille aurinkovarjon terassille ja me touhailtiin kaikkea muuta ulkona. Viiden jälkeen meille tuli vieraita, grillailtiin iso kasa herkkuja ja jätskiä jälkkäriksi. Ensi viikolla mulla on tosi paljon töitä, vain yksi vapaapäivä. Tuntuu ehkä jopa vähän pahalta olla niin paljon pois kotoa, vaikka oonkin joka ilta vain sen neljä tuntia mutta siinäkin on ne neljä tuntia liikaa...

Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille?

Harvoin puhun täällä läheisteni asioista, mutta tästä asiasta olen sen verran onnellinen että haluan sen jakaa. Kerroin aiemmin täällä, että äitini isoäiti oli vakavasti sairas ja häntä odotti leikkaus.

Elettiin maaliskuun loppua, mummo oli puolitoista vuotta takaperin ollut isossa sydänleikkauksessa, josta hän selvisi. Ennen leikkausta hän oli valmistellut itsensä siihen että lähtee viimeistään leikkauksen myötä maan päältä, se oli masentavaa kuultavaa, kun hän rivien välistä hyvästeli läheisensä, hän ei elätellyt yhtään toivonkipinää. Vaan kuinka kävikään, hän toipui todella hyvin ja nopeasti, muutaman kuukauden päästä oli jo taas elämää täynnä ja teki asioita, joita ei sydänvaivojen takia ollut pystynyt tekemään pitkiin aikoihin.

Puolitoista vuotta kului äkkiä, mummolla oli elämänhalu palautunut ennalleen, hän nautti elämästään. Kunnes yhtäkkiä ihan puun takaa, tuli kaikille yllätyksenä seuraava vastoinkäyminen. Elettiin maaliskuun loppua 2014, hänellä todettiin paksusuolensyöpä, pahanlaatuinen. Syöpä, johon joka toinen siihen sairastuva kuolee.

Nyt kaikki oli kuitenkin toisin vaikka riskit oli suuremmat. Viimeisen kerran kun hänet näin, hänellä oli yhä elämänhalu jäljellä, hän oli varma että selättää syövän. En kuullut pihaustakaan siitä epätoivosta, joka oli edellisen, puolentoista vuoden takaisen leikkauksen edellä. Heti pääsiäisen jälkeen mummo leikattiin kiireellisenä. Leikkaus meni hyvin, hän oli vuorokauden heräämössä. Seuraavana päivänä kuitenkin nousi korkea kuume. Me muut oltiin aika varmoja, että viimeistään nyt lähtö tulee. Mutta eipä tullutkaan, kuume laski, muutama viikko sairaalassa lepoa ja nyt hän on jo viikon verran ollut kotona. Tutkimuksista selvisi että syöpä saatiin kokonaan leikattua pois, joten ei tarvita raskaita sädehoitoja, tms.

Niin vaan selvisi meidän teräsmummo tästäkin koettelemuksesta, vaikka niin vanha jo onkin. Toivottavasti edessä on vielä monia onnellisia vuosia, eikä syöpä uusiudu. <3

Kuva: we heart it.

Äitienpäivä

Sunnuntaina vietin toista äitienpäivääni äitinä pienelle pojalle. ♥ Viime vuonna tärkein lahja jonka sain, oli aamulla sängyssä ensimmäinen hymy, jonka tuo pieni mies tarkoituksellisesti antoi sen astisen lyhyen elämänsä aikana. Tänä vuonna sain herätä vuoden verran isomman pienen miehen vierestä, ja sekin tuntui ihan yhtä ihanalta. Miten voikaan omaa lastaan rakastaa niin paljon?..

Pikkumiehen äitienpäivä-look!

Aamu meni tavalliseen tapaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin vanhemmilleni. Sieltä matka jatkui J:n molemmille isovanhemmille ja sieltä vielä toiseen mummolaan. Juuson perhe oli lauantaina hakenut nelikuisen kissanpennun, joten taka-ajatuksena oli sitä mennä katsomaan. Ihme kyllä ei iskenyt kissanpentukuume, vaikka sitä vähän odottelin. :D Olihan se pieni kisu ihana ja pehmeä! <3

pikku Helmiina<3

seison ihan ite!

väsy <3

taas mä seison ihan ite!!

Viljami oppi viime viikolla nousemaan ilman tukea seisomaan, ja muutaman askeleenkin uskaltaa ottaa, kunnes taas menee maahan ja jatkaa konttien, ehkä pian uskaltaa enemmänkin kävellä...? :) Miksi vauvoista kasvaa niin äkkiä isoja... :(

Äitiys ♥

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.

 ♥

Karhunpoika sairastaa...

Meillä oli kyllä aivan kamala viime yö.. Viljami nukkui jo toissayön huonosti, heräili vähän väliä ja kun otin meidän sänkyyn, poitsu vaan pyöri siellä koko ajan ja valvoi muutaman pidemmän pätkän. Viime yönä sama homma toistui taas. Ensimmäisen tunnin nukkui heräämättä, sitten alkoi heräily puolen yön jälkeen, sain vartiksi nukahtamaan, heräsi taas ja mikäs sieltä tulikaan....KAKKA! En voinut jättää sitä vaippaan koko yöksi, joten kiikutin puoliunessa olevan pojan toiseen huoneeseen vaipanvaihtoon, huutohan siitä tuli.

Viljami oli jo vaippaa vaihdettaessa vähän outo, itki oudosti ja vähän kouristeli, ainahan se rimpuilee, mutta tuo oli erilaista. Saatiin vaippa vaihdettua ja uudet yökkärit päälle, mentiin meidän sänkyyn ja taas alkoi se armoton pyöriminen, samalla itki edelleen oudosti, jotenkin tosi voimakkaasti ja kuulosti siltä että ottaa kipeetä tms. Otin syliin ja poitsu alkoi huutaa vielä kovempaa ja kouristelemaan/rimpuilemaan voimakkaammin. Siinä vaiheessa sanoin vieressä makaavalle isukille, ettei nyt ole kaikki kunnossa.

Melkein samantien kun olin saanut tuon sanottua, lensi pikkuäijältä kaaressa oksennus sänkyyn. Noustiin nopeasti ylös ja samantien tuli vielä enemmän voimalla toinen annos lattialle ja kolmas puolen minuutin päästä vessan lattialle. Koko tämän ajan ja vielä kymmenisen minuuttia sen jälkeen pikkumies itkee niin kovaa kun vaan noin pienestä ihmisestä lähtee. Soitettiin päivystykseen, käskivät vaan seurata ja antaa paljon juotavaa.

Pikkuhiljaa Viljami rauhoittui ja suostui edes vähän juomaan. Vaihdettiin kolmannet yökkärit sille yölle, kaikki lakanat uusiin ja sänkyyn vielä patjan päälle suoja kun se oli ihan märkä sekä putsattiin lattioilta nuo ihanat jätökset... Jätin yöpöydän lampun päälle ja mentiin takaisin makaamaan. Viljami oli ihan muissa maailmoissa, ei ikinä ennen ole ollut noin vaisu. Tuijotti vain suoraan eteenpäin, ei katsonut edes silmiin, välillä vähän heilutteli sormiaan ja jalkojaan. Pikkuhiljaa pikkumiehen silmät alkoi painua kiinni ja lopulta uni tuli uudestaan, mutta aamulla kyllä huomasi että ihan poikki oli tuo pienikin. :(

Aamulla herätin Viljamin yhdeksän aikaan kun meillä oli kymmeneltä neuvola. Aamupalaan asti oli vieläkin aika vaisu, puurokaan ei oikein maistunut. Pikkuhiljaa kuitenkin alkoi elämä voittamaan ja neuvolan jälkeen jo leikki normaalisti ja oli oma itsensä, pikku energiapakkaus. <3 Neuvolassa tosiaan käytiin sen takia, kun saatiin vielä viimeinen 1v rokotteista. Tällä kertaa ei kovin kauaa itkenyt, lähinnä säikähti piikkiä ja pienen hetken vain itki ja viiden minuutin päästä jo hymyili ja oli niin neuvolatädin kaveria. ;)

Vappu tuli ja vappu meni..

Hui, tuntuu että aika jouksee nykyään niin nopeesti! Vappukin tuli ja meni, me ei tehty mitään kovin erikoista, käytiin katsomassa vanhoja autoja, torilla kierreltiin ja sieltä tarttui mukaan iso pussi metrilakua, sekä vietettiin aikaa perheidemme kanssa, syötiin hyvin ja tuli sitä simaakin vähän juotua!

Perjantai-illan olin töissä ja lauantaina käytiin vähän shoppailemassa. Tarkoitus oli löytää itselle jotakin, mutta yllätys, että taas mukaan tarttui vaan Viljamille vaatteita.. Poitsu sai farkut, paidan ja housut, sekä alennuksesta kaksi takkia.

Mulla on ollut jo kauan aikaa aikamoinen inspiraation puute tän kirjotuksen suhteen ja monesti oonkin miettinyt blogin lopettamista. Toisaalta tykkään kyllä kirjottaa, vaikkakin sitten edes harvemmin, lähinnä senkin takia, että itse muistan mitä ollaan milloinkin tehty ja mitä tapahtunut jne... Katotaan päädynkö mä tässä jossain vaiheessa johonkin järkevään ratkasuun.