Pahan mielen ilta..

Tiedän että omistan vaitiolovelvollisuuden meillä käyvistä asiakkaista, mutta uskon ja toivon ettei kukaan tunnista itseään tästä kertomuksesta.

Tänään kun menin töihin, aika pian työpaikalleni ilmestyi sekavanoloinen nainen ostamaan tuotteita. Aikansa kierreltyään liikkeessä hän linnoittautui ostostensa kanssa meidän kassa-tiskille. Siinä vaiheessa huomioni kiinnittyi enemmän naiseen. Itselläni oli juuri asiakas, johon tietysti keskityin, mutta vähän väliä vilkuilin kassalle. Naisella silmät pyöri päässä kuin hedelmäpeli konsonaan, puhe oli sekavaa, silmät painautuivat kiinni vähän väliä ja vaikutti kovasti taistelevan sitä vastaan. Välillä hän vaipui kuin tiedottomaan tilaan muutamaksi minuutiksi silmät kiinni nojaten meidän kassatiskiin. Tytöt kassalla loivat epätoivoisia katseita suuntaani, mutta kärsivällisesti odottivat että nainen palasi tähän maailmaan takaisin. Hän oli selvästi huumaantunut, nauttinut kai alkoholiakin, vaikkei humaltuneelta vaikuttanut, oli kuulemma kylläkin haissut vanhalta viinalta.  En tiedä minkälaisessa pumpulissa olen elänyt, mutten ole koskaan nähnyt ketään noin sekaisin aineista...

Kuulin naisen sanovan tyttärensä olevan raskaana, itselleni siitä ilouutisesta tuli lähinnä paha mieli. Ensimmäisenä mietin, onko tytärkin samanlainen, ja vielä raskaana? Toisena ajatuksena nousi, että kylläpä ihanan ja esimerkillisen mummon lapsenlapsi saa.... Puoli tuntia kului ja sain asiakkaani valmiiksi, nainen oli edelleen kassalla, vihdoinkin päässyt siihen vaiheeseen että tuli maksamisen aika. Tuotteista tuli lähemmäs parisataa, muttei se näyttänyt naista haittaavan. Hän maksoi suurimman osan käteisellä ja loput kortilla, ja sanoi syyksi moneen kertaan, ettei kukaan näkisi, kuinka paljon rahaa hän käyttää. Naisen maksaessa katseeni kiinnittyi hänen kukkaroon, sielä oli tämän vanhimman tyttären lisäksi kaksi pienemmän pojan ja yhden tytön kuvat, veikkaisin ala-asteikäisiksi heitä kaikkia. Ja siitäkös se paha mieli vasta tulikin. Ne pienet lapsiraukat omistavat tuollaisen äidin, äidin joka ei tiedä tästä maailmasta mitään kun on niin sekaisin... Tässä tapauksessa toivon todellakin lasten olevan huostaanotettuja tai että ovat isällään tai jollain sukulaisella, joka kykenee heistä huolehtimaan...

Koko illan vähän väliä mielessä käynyt, että missähän tälläkin hetkellä nuo lapset ovat ja onko heillä kaikki hyvin. :(

Kurkistus lastenhuoneeseen

Tänään ajattelin vilautella teille vähän, miltä meidän kodin lastenhuone näyttää. Kun tänne muutettiin, huone oli vaalenpunainen/lilahtava. Tämähän ei tunnetusti kauaa silmääni miellyttänyt, koska huoneesta oli tulossa pojan huone. Varastosta löydettiin vaaleansinistä maalia ja päädyttiin käyttämään sitä. Yksi seinä oli alunperinkin valkoinen ja se jätettiin valkoiseksi. Sinisen sävy ei ole mitenkään tumma, vaan enemmänkin vaalea häivähdyksellä sinistä. Itse en ole mikään sinisen suurin ystävä värinä, mutta ei tuo ole silmääni häirinnyt ainakaan tähän mennessä.

Sisustukseen sopivia esineitä ja asioita lähdin miettimään sen vaaleansinisen pohjavärin mukaan. Seinillä olevat taulu ja juliste ovat edelleen väliaikaisia, koska en ole raaskinut tilata niitä tauluja mitä haluaisin ja ne jääköön vieläkin odottelemaan valoisampia rahallisia aikoja.

Huoneen pienimuotoinen "teema" on kirahvit, nuo hellyyttävät pitkäkaulaiset... Tämä lähti siitä että lipastossa ja pojan sängyssä on kirahvin kuva, joten mattoonkin päätyi kirahveja!

 Siinäpä oli meidän lastenhuone, pientä fiksausta ja hienosäätöä vaille!

Lapsivapaata aikaa ja vasaramessuilla kiertelyä!

Eilen kun pääsin töistä, oli  mies järjestänyt meille kahdenkeskisen vapaa-illan! Tulin kotiin vain vaihtamaan vaatteet ja lähdettiinkin samantien viemään poikaa anoppilaan illaksi hoitoon. Suunnattiin sieltä syömään Pancho Villaan ja ai että rakastan sitä yhtä ruoka-annosta yli kaiken, se on vaan niin taivaallisen hyvää.... Vieläkin ihan vesi kielellä pelkästä ajatuksesta! ;)

Sieltä jatkettiin vielä elokuviin katsomaan Vadelmavenepakolainen. Yleensä en niin innostu kotimaisista elokuvista mutta tämä oli kyllä positiivinen yllätys, sai taas muutaman elinvuoden lisää naurun ansiosta. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti muillekin!

Elokuvan jälkeen oltiin miehen vanhemmilla vielä hetki ja lähdettiin kotiin, kun Viljami alkoi olla jo vähän väsynyt. Kotona päätin vuorostaan vähän hemmotella miestä, kun raukka näytti niin väsyneeltä ja päästinkin hänet nukkumaan ennen kuin Viljami edes meni nukkumaan! Yleensä meillä mies on nukuttanut pojan iltaisin ja pelkäsinkin minkälainen nukutusmaratoni tästä tulee kun joudun pojan nukuttamaan, yleensä kun hän juuri silloin näyttää kaikki maailman temput sängyssä, eikä suostu millään rauhoittumaan ja nukahtamaan. Onnekseni tässä prosessissa meni vain puoli tuntia, vaikka välillä usko meinasikin loppua, kun ei toinen pysynyt hetkeäkään makuullaan..

Tänään saatiin aamulla kaikkia nukkua myöhään ja aamupalan jälkeen lähdettiin rakennus, remontointi ja sisustusmessuille hetken mielijohteesta! Mukaan tarttui kaksi kassillista esitteitä ja kirjasia talomalleista, remontoinnista, lämmitysjärjestelmistä, kattoremonteista ja kaikesta mahdollisesta. Sen tiedän melkein varmaksi, että lähitulevaisuudessa taloa emme ole rakentamassa, koska molemmilla haaveissa enemmänkin jonkunlainen vanhahko talo maalaispihapiirineen. Remontointia talon löytyessä taitaa kuitenkin olla senkin edestä, joten siistä syystä käynti oli kyllä paikallaan. Valmistalo- esitteitä keräiltiin kuitenkin siinäkin tarkoituksessa, että nähdään esim. keittiö-olohuone ratkaisuja, märkätilojen toteutuksia ymsyms. Kuitenkin keittiö ja märkätiloista luultavasti tehdään aivan nykypäiväisiä, vaikka muut tilat olisikin vanhannäköisiä. Heräsi taas aikamoinen talokuume messuilla kierrellessä! ;)

Viljami nukkuu tällä hetkellä päiväunia ja hänen herättyään suunnataan vanhemmilleni juhlimaan eilen vuosia täyttänyttä äitiäni, sielä taitaakin vierähtää koko loppu sunnuntaipäivä!

Miltä näyttää tulevaisuus?

Ajattelin vähän avata asiaa nimeltä tulevaisuus; mitä siihen kuuluu? Viljami täytti huhtikuun alussa vuoden ja huhtikuun lopusta asti olen tehnyt osa-aikaisena töitä, lähinnä iltaisin ja lauantaisin. Meidän vanhempien työajat ovat mahdollistaneet sen, ettei pojan ole tarvinnut olla kunnallisessa päivähoidossa. Joskus kun päällekkäisyyksiä on ollut, poika on silloin viettänyt ajan isovanhempien kanssa.

Nyt vuodenvaihteessa tilanne kuitenkin muuttuu ja joudun lisätä (en omasta tahdostani) tuntimäärääni 20 tunnista 30:neen tuntiin viikossa. Jouduttiin siis hakea pojalle kunnallista päivähoitopaikkaa kolmeksi päiväksi viikossa ja kyllä se tuntuu pahalta. En olisi halunnut laittaa poikaa vielä hoitoon, mutta olen yrittänyt ajatelle positiivisia puolia, hän saa leikkikavereita, leikkiä uusilla, erilaisilla leluilla kuin kotona ja hän saa päiväänsä sisältöä, jota en välttämättä kotona pysty/osaa tai ymmärrä tarjota.

Paikkaa haettiin perhepäivähoitajalle. Tiedän että monet liputtavat päiväkodin puolesta, mutta meidän asuinalueella koen sen huonommaksi vaihtoehdoksi. Päiväkoti on kyllä suhteellisen normaalikokoinen mutta sielä ei kuitenkaan ole ryhmää erikseen näille pienille, vaan päiväkodissa on sekaryhmä 1-5 vuotiaille, mitä en näe kovin hyvänä asiana. Jopa 1 ja 2 vuotiaissa kehityksen erot on niin mittavat, niin mitä ne ovatkaan 1 ja 5 vuotiaissa. En katso hyvällä että sielä nämä pienet 1 ja 2 vuotiaat jäävät isompien jalkoihin kun heillä on jo niin erilaiset, ne kaikki rajuimmatkin leikit.

Perhepäivähoitajalla on kuitenkin vain se neljä vai viisi lasta ja vaikka he olisivatkin kaikki eri ikäisiä, on ryhmäkoko kuitenkin niin pieni etten usko omani, vajaa kaksivuotiaan jäävän jalkoihin. Tykkään myös siitä että lapset saavat tavallaan olla "kotona", vaikka ovatkin hoidossa. Tällä hetkellä kuitenkin paikat olivat täynnä, toki tilanne elää koko ajan ja nyt vaan peukut pystyyn että saadaan paikka perhepäivähoitajalle tammikuun alusta, enkä joutuisi laittaa lastani tuonne päiväkotiin, ainakaan näin pienenä.

Ensi vuoden elokuun alusta olen ilmoittanut meneväni kokopäiväisesti töihin, joten silloin myös poika aloittaa kokopäiväisen hoidon. Silloin hän on jo 2v 4kk ja uskon että hän on silloin jo sopivan ikäinen, eikä tunnu enää niin pieneltä kuin nyt. Ja varmasti siinä iässä jo alkaa kaipaamaankin kunnolla niitä leikkikavereita.

Tulevaisuuteen kuuluu toivottavasti myös lisää lapsia, mutta ei kuitenkaan ihan vielä! Olemme vähän siihen suuntaan ajatelleet, että kun Viljami on 3-4v niin olisi aika uuden tulokkaan, saa nähdä siis mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja milloin. ;)

Haaveissa olisi muutaman vuoden sisällä myös se oma, ihana maalaistalo! Koko ajan on etsintä käynnissä, niitä kun täälläpäin vaan on myynnissä niin harvakseltaan, joten siinäkin täytyy todeta että aika näyttää ja sitä oikeaa odotellessa! Joudumme kuitenkin tässä nykyisessä asua vähintään vuoden vielä, kun olemme remontoineet, jotta saamme omat rahamme tästä asunnosta pois. Ei meillä kuitenkaan kiire tästä pois ole, juuri kun ollaan saatu tehtyä tästä tämänhetkinen, meidän näköinen koti! <3

Tällaisia suunnitelmia siis tällä hetkellä, miltäs teidän muiden lähitulevaisuus näyttää?

Appelsiini-mokkatäytekakku

Olen jo kuukauden ajan koonnut kiinnostavista resepteistä tuommoista reseptikirjaa, johon tarkoituksena on koota kaikkea mitä olisi kiva kokeilla sekä vanhoja, hyväksi todettuja reseptejä. Toissapäivänä kokeiluun pääsi uusi tuttavuus, appelsiini-mokkatäytekakku. Kakku ei ehkä niinkään ole pienemmän väen mieleen, vaan pikemminkin aikuiseen makuun, sillä kahvi maistuu vahvasti. Kakku olikin hieman haastavampi kuin nuo helpot reseptit, joita olen tottunut tekemään, mutta hyvä niin, tarkoitus onkin oppia uusia tekniikoita.

Ja sitten siihen reseptiin:

Pohja:

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ dl tummaa kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Mokkakreemitäyte:

1 liivatelehti

4 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

2 kahvimittaa (14g) ranskalainen paahto suodatinkahvia

1 tl vaniljasokeria

Kostutus:

1½ dl appelsiinitäysmehua

(1 rkl konjakkia)

Väliin: 

n. 1½ dl appelsiinimarmeladia

Krokantti:

2 dl sokeria

100 g manteleita

Pinnalle:

2 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

1. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita jauhoihin kaakao- ja leivinjauhe, siivilöi seos vaahtoon varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min. Kumoa jäähtynyt pohja.

2. Mokkakreemitäyte. Pane liivate kylmään veteen pehmenemään. Kuumenna kerma, sokeri ja kahvijauhe kattilassa kiehumispisteeseen. Siirrä kattila liedeltä ja lisää joukkoon vedestä puristettu liivate. Sekoita ja anna maustua kannen alla 5 minuuttia. Siivilöi kermaseos tiheäpintaisen siivilän läpi kulhoon (kahvinpurujen tarkoitus jäädä siivilään). Peitä kulho kelmulla. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia.

3. Leikkaa pohja kolmeen osaan. Vaahdota kreemi sähkövatkaimella, 5-10 minuuttia. Kostuta pohjalevy mehulla ja levitä sille puolet marmeladista ja kreemistä. Kostuta ja täytä toinen väli samoin. Kostuta kansilevy ja anna kostua jääkaapissa 4 tuntia tai yön yli.

4. Krokantti. Sulata sokeri teräskattilassa puuhaarukalla sekoittaen. Sokeri saa saada hieman väriä. Varo, ettei se pala. Lisää mantelit. Kaada seos leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä. Rouhi sahalaitaisella veitsellä. Vaahdota kerma ja mausta vaniljasokerilla. Levitä kermavaahto tasaisesti kakun pinnalle ja reunoille. Ripottele krokantti kakun reunoille ja päälle. Krokantti säilyy hyvin seuraavaan päivään, rapeimmillaan se kuitenkin on valmistuspäivänä. 

 

Mitä kuuluu puolitoistavuotiaalle?

Kauan olen jo ajatellut mielessäni kirjoittaa mitä meidän puolitoistavuotias osaa ja miten meidän päivät kuluu, mutta tämä(kin) on taas vaihteeksi vaan jäänyt ja jäänyt.. No, nyt sitä kuitenkin tulee, kehityskatsausta 1,5-vuotiaasta touhukkaasta pikku taaperosta! (edellinen katsaus 1v2kk iästä löytyy täältä!)

Nukkuminen
Yöunille mennään vaihtelevasti klo 22-23 (tätä ollaan yritetty aikaistaa, tuloksetta...) ja nukkuu pääasiassa läpi yön, silloin tällöin herää kesken yön, jolloin joku käy nukuttamassa tai jos ollaan jo lähellä aamua, tulee jatkamaan unia meidän sänkyyn. Aamulla herää myöskin vaihtelevasti klo 07-09.30. Yöt nukkuu omassa huoneessa. Päikkäreille menee klo 12-13.30, riippuen moneltako aamulla on herätty, ja nukkuu 1,5-2,5 tuntia, usein kun oikeen pitkät päikyt vetelee, joudun herättää kesken unien jottei yöunille meno venyisi oikeen myöhälle. Päikkärit meillä nukutaan poikkeuksetta aina ulkona vaunuissa. Päiväunien jälkeen valvoo vähintään 8 tuntia ja omasta tahdostaan valvoisi varmaan vielä vaikka kuinka myöhään...

Ruokailu
Ruokailu on pääasiassa pysynyt aika samana, viitisen kertaa päivässä syödään. Purkkiruuat on jääneet kokonaan pois. Hienosti osaa käyttää lusikkaa ja syökin ruuan monesti ihan itse. Ainut asia missä tarvitsee ja saa vähän auttaa, on ruuan laittaminen lusikkaan. Puuron vielä aikuinen syöttää, koska se ei meinaa pysyä lusikassa menossa mukana, vaan pojan syödessä itse, löytyy se useammin lattialta, pöydältä tai vaatteilta. Kuppiharjoituksia ei olla vielä tehty, mutta osaa kyllä vähän siitä juoda kun joku toinen pitelee kuppia.


Liikkuminen
Liikkuu kävellen, enimmäkseen juosten ja juokseekin jo vähän liian kovaa.. :D Kompuroi edelleen paljon, mutta on ehkä hitusen oppinut ymmärtämään varomista. Kiipeilee joka paikkaan, jopa mahdottomiin paikkoihin onnistuu itsensä kampeamaan. Liikkuminen ulkona sujuu myös kuin vanhalta tekijältä.


Kommunikointi
Tässä osiossa on tapahtunut ihan hurjan paljon kehitystä muutamassa kuukaudessa! Voisin väittää että ymmärtää melkein kaiken mitä hänelle sanotaan! Osaa yhdistää sanat esineisiin ja asioihin, ymmärtää puhetta. Osaa matkia kissaa ja koiraa. Löytää joka paikassa autot ja matkii niitä, osoittelee myös ikkunasta ja ulkona ollessa autoja matkien ääntä. Osaa viedä roskat roskikseen. Tuo pyydetyn esineen, vaikka sitä pitäisi etsiä muutamia minuutteja. Tietää mitä tapahtuu kun syödään, mennään nukkumaan, mennään ulos, jne = osaa valmistautua tilanteeseen. Antaa paljon suukkoja ja osoittaa muutoinkin hellyyttä. Sanoja tulee vasta muutamia, mutta tietää niiden merkityksen; anna, avaa, auto, kihha(kissa), äti(äiti). Taputtelee pyllyä jos on tullut kakka, taputtelee myös muiden pyllyjä.. :D. Osaa näyttää itsestään ja muista muutamia ruumiinosia, esim napa, masu, tisu, pylly, sormet pyydettäessä.

Muuta
Vaatekokona käytetään 80cm ja pienimpiä 86cm ja kengissä 20-21. Pottaharjoitukset ovat vielä edessäpäin kun ei ole ollut aikaa panostaa siihen, lähitulevaisuudessa olisi kuitenkin tarkoitus tuo pottailu pikkuhiljaa tehdä tutuksi. Yleensä päivät kuluvat reippaissa ja iloisissa merkeissä mutta uhmakiukkuilut iskee vähän väliä kun joku ei mene pojan tahdon mukaan. Ruokaraivareitakin tuli yhdessä vaiheessa enemmän, nyt ne ovat ehkä hitusen rauhoittuneet. Pukeminen ei iske, ei sitten yhtään. Siinä ollaan kuin mikäkin spagetti kun yritän haalareita pukea, tietysti täytyy vielä kiukutella ja olla raivopäinen siinä samalla, ihan vain varmistaakseen että meillä molemmilla on varmasti hiki kun vihdoin pihalle päästään!

Meidän talvivaatehankinnat

Eilen oltiin tosiaan päivä Tampereella. Sieltä oli tarkoitus ostaa kaksi asiaa ja onneksi molemmat löytyi. Ikaalisissa piipahdettiin Reiman myymälässä, josta oli tarkoitus löytyä pojalle talvihaalari. Aikani kiertelin, mutten löytänyt etsimääni kahta vaihtoehtoa. Siirryin sitten alerekkien puoleen, jossa oli viime vuotisia malleja ja näytekappaleita, sieltä se sitten löytyi, meidän haalari. Ei se nyt mikään vuoden the-haalari ole, mutta tarpeeksi värikäs äidin silmään ja olin kyllä kieltämättä huutonetissa katsellut samaista haalaria jo aiemmin. Alehaalarit oli -40%, joten eipä tuo mikään kallis hankinta edes ollut.

Haalari on Reimatecin tuulenpitävää ja hengittävää materiaalia, ja vesipilariarvo on 10 000, joten eiköhän tuo meidän tarpeissa suojaa kastumiseltakin enemmän kuin hyvin. Sitten niihin kuviin, malli oli sovitustilanteessa jo vähän väsynyt ja se kyllä näkyy kuvissa.. :D

Kenkinä pojalla talven varalle on mustat Kuomat, sekä kauppa/kyläkenkinä ihan karvavuoratut kävelykengät. Jonkunlaiset toppahanskat täytyisi vielä metsästää. Pipoina menee viime talven pipoista suurin osa vielä, ja toki tämmöisenä pipohamsterina niitä tulee vielä muutama lisääkin hommattua, koskaanhan ei ole erilaisia ja erivärisiä pipoja liikaa.. ;)

Sitten siihen toiseen hankintaan, joka oli uusi talvitakki itselleni. Olen jo kolme talvea käyttänyt Vilan vaaleanbeigeä takkia, joka on kyllä ajanut asiansa hyvin, mutta on vain todella likaherkkä... Ja se lika ei lähde pesussakaan, kun vähän väliä osun likaiseen autoon lumia harjatessa ja muuten vain jostain kuraa tulee. Kolme kertaa koitin kaupassa tulevaa takkia päälle ja epäröin värin suhteen, mutta lopulta se kuitenkin lähti mukaani. Toinen vaihtoehto olisi ollut musta, mutta jotenkin musta on niin tylsä ja otin riskin. Takki oli kalliimpi mitä oli ollut aikeissa hankkia, mutta lämmin se ainakin on ja eiköhän sekin palvele ainakin sen tulevat kolme vuotta, ellen sitten koe väriä liian värikkääksi itselleni.

Itse käytän talvikenkinä viime syksynä mammakaverilta ostamiani Uggin kenkiä, omistan itsekin talvileikkien varalle mustat kuomat (vaikka hävettääkin se myöntää, mutta ovat niin pirun lämpöiset että mielelläni puen ne takapihalle jalkaan kun kukaan ei näe;D ), sekä aiemmin syksyllä ostin tavalliset mustat nilkkurit, ne ovat kyllä niin kylmät, etten niitä taida pukea jalkoihini muutakuin kauppaan tai töihin mennessä.

Eiköhän me pärjätä tuleva talvi näillä varusteilla. :)