Vaunujen osto

Eilen Seinäjoelle mentäessä mentiin ensimmäiseksi Huvikumpuun ja löydettiin sopiva malli yhdistelmävaunuista ja väri oli päätetty jo aiemmin joten laitettiin vaunut tilaukseen. Tulihan siitä vähän kalliimpi paukku kun mitä olin ajatellut, sen perusteella mitä olin lukenut keskustelupalstoilta yms niin emmaljungat pyörii siinä 800-900e mutta kyllähän siinä tonnin verran tilin saldo köyhtyi. Noo kerran se vaan kirpasee, meneehän nuo sitten kun joskus lisääkin lapsia tulee. Vaunut tulee vasta ensi vuoden puolella joten käydään ne varmasti joskus tammikuun aikana hakemassa. Melkeen olisi voinut kyllä jo ensimmäisen kaupan jälkeen lähteä ajelemaan kotiin päin, sen verran köyhä olo oli. :D Noh, suurin on nyt ostettu, enään puuttuu sänky, turvakaukalo ja kaikki pikkujutut...

Kierreltiin siinä sitten loppupäivä muissa kaupoissa ja aika hyvin sai lahjoja osteltua, muutamat lahjat enään puuttuu joten aika hyvällä mallilla ollaan. Kuuden jälkeen kun kaupat meni kiinni käytiin vielä syömässä ja lähdettiin kotiin. Tänään on isin syntymäpäivä, paketoin sille aamulla lahjoja ja vein sänkyyn sen viereen kun se vielä nukkui, ja nukkuu itseasiassa vieläkin. :D Myöhemmin päivällä mumma ja paappa tulee kahville ja illalla mennään Juuson kanssa kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Ainiin, ostettiin eilen vauvallekkin joululahja, pitäähän senkin nyt edes yksi paketti saada. :)

Rv 24+1

Eilen tosiaan alkoi 24 viikko, eli enään 15 viikkoa ja 6 päivää odottelua jäljellä! Mihin tää aika oikeesti katoaa?? :D Meillä on molemmilla ollut alusta asti poika-olo, joten ehkä siitä syystä pikkumuru on saanut masu nimekseen KALEVIN. :D Aluksi Kalevin kanssa vuorotteli kyllä Kerttukin mutta tässä ajan kuluessa se nimitys on jäänyt melko vähälle. En edes jotenkin osaa ajatella vauvaa tyttönä, vaikka tietysti molemmat on ihan yhtä tervetulleita. Välillä sitten muutama kuva viime viikolta, viikkoja taisi silloin olla 23+4.

Mulla ois myös yksi video kun Kalevilla on potkuilut käynnissä mutta ehkä ootan että saan kuvattua paremman, tossa se ei potki ihan koko aikaa, ja potkut on vaan semmosia ei niin kovia. Eli ehkä vielä odotan että joskus sattuu olemaan kamera lähellä kun tulee kovia potkuja pitkä sarja ja että niitä tulisi enemmän.

Keskiviikkona oli kiva päivä koska tiesin vähän mitä odottaa ja niinhän siinä sitten kävi että mentiin kihloihin! :) Menin töiden jälkeen kauppaan ja kiertelemään muutamia vaatekauppoja kun mua kiellettiin tulemasta suoraan töistä kotiin. Vähän ennen kuutta menin sitten kotiin ja sielä oli olkkari ja parveke täynnä kynttilöitä ja se oli sitten menoa, paluuta ei oo. :D Lähdettiin sitten vielä samana iltana kaupungille katsomaan sormuksia mutta kerettiin käydä vaan yhdessä kaupassa mistä Juuso tilasi itelleen sormuksen, mä löysin sitten seuraavana päivänä itelleni sopivan mutta sekin piti tilata kun ei ollut oikeita kokoja mutta ensi viikon aikana pitäisi meidän molempien rinkulat tulla. Käytiin keskiviikkona sitten illalla vielä syömässä Pancho Villassa, onhan siellä hyvää ruokaa mutta ei sinne kyllä usein oo varaa mennä kun ne on niin kalliita kaikki annokset, ainakin meidän budjetilla.

Tänään lähdetään hetken päästä kunhan saan meikattua niin Seinäjoelle vähän jouluostoksille ja käydään ehkä samalla Huvikummusta tilaamassa meille yhdistelmävaunut, riippuu vähän kauanko niissä on toimitusaika.

Tunteiden ristiriitaa

En taas tiedä mistä alottaisin kun mielessä pyörii niin paljon kaikenlaista. Joulu on jo kohta, enään muutama viikko. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa kunnolla jouluostoksilla ja tarttuihan sieltä matkaan jos jonkinlaisia lahjoja, mutta suurin osa kuitenkin on vielä ostamatta. Illaksi mentiin mumman ja paapan luo ja tänään oltiin Juuson pikkusiskon synttäreillä, eli viikonloppu hurahti taas tosi nopeeta ohi.

Muutama viikko sitten käytiin rakenneultrassa. Vauvelilla oli kaikki hyvin, ei vaan taas oikeen suostunut yhteistyöhön vaan kääntyi aina poispäin ettei vaan ultratäti saisi katsottua että kaikki paikat on siellä missä pitääkin. :D Perjantaina oli sitten taas neuvola, sain ajan sokerirasituskokeeseen ja taas kasan kaikenlaisia muita lappuja sekä tunnukset, että saan täyttää sairaalaan esitietolomakkeet, apua, kai se synnytys sieltä pikkuhiljaa oikeasti alkaa lähenemään! Sain myös lääkemääräyksen jota voisin apteekista hakea halutessani ja kokeilla pahoinvointiin, mutta katotaan nyt haenko, vielä en ainakaan ole hakenut. Meillä alkaa myös perhevalmennus tammikuun puolessa välissä, johon jo saatiin ajat.

Kaikki ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ei koko syksynä, mutta viimeisen kuukauden/ puolentoista kuukauden aikana myös henkisellä puolella sen on alkanut huomata. Se että syksy on ollut niin raskas pahoinvoinnin yms suhteen, tiesin alkavan vaikuttaa jossain kohtaa myös henkisellä puolella ja se nyt sitten alkoi joskus marraskuun alkupuolella, tarkkaan en muista. Ristiriitaisia tunteita vauvan suhteen ja myös meidän parisuhteen osalta on ollut silloin tällöin alusta asti mutta eiköhän se ole ihan normaalia. Nyt kuitenkin niitä ei niin positiivisia ja iloisia/ onnellisia tunteita on alkanut olla niin usein että tunnen todella paljon syyllisyyttä välillä niistä ajatuksista mitä päässäni pyörii. En esimerkiksi pysty enään katsomaan vauvaohjelmia (esim erilaiset äidit, yms) ahdistumatta ajatuksesta että alle neljän kuukauden päästä itselläni on vauva. En sinänsä pelkää tulevaa mutta en tiedä mistä se paha olo kerta toisensa jälkeen tulee. Myös sen tiesin, että vauvan myötä kaveripiirini tulee pienenemään huomattavasti, mutta se on kyllä omalta osaltaan tapahtunut jo nyt ja tunnen usein olevani niin yksin kun ei ole ketään kenelle puhua yms, nykyään enään aika harvoin edes näen kavereitani...

Välillä ahdistaa myös oma käyttäytymiseni, tuntuu etten enää tunne itseäni. Räjähtelen milloin mistäkin pienestä ja turhasta asiasta mihin ennen en olisi edes reagoinut. Saan raivokohtauksia ja itkukohtauksia ihan oudoista asioista ja usein myös ihan ilman syytä ja seuraavassa hetkessä ne tunteet on jo tipotiessään. Monta kertaa viikossa on myös perus surullisia päiviä, en hymyile varmaan kertaakaan päivässä ja kotonakin vain tuijottelen seiniä tuntematta yhtään mitään eikä mikään kiinnosta. Toivon vaan että viimeistään vauvan syntymän myötä katoaa kaikki nämä ei niin kivat ajatukset yms, koska liian monet äidit masentuvat ja vauva jää pitkiksikin ajoiksi ilman äitiään, vaikka äiti olisikin läsnä. Se vaan on ehkä vielä pahempaa ettei masennukseltaan pysty välittämään vauvasta.

Tästä tuli nyt aika synkkä teksti, kuviakaan en jaksa tänään alkaa lisäilemään, laitan ne sitten omaan postaukseen tässä joku päivä kun kerkeän ja jaksan koneelle tulla. Huomenna olisi taas maanantai ja työpäivä joten viisainta taitaisi olla tuonne sänkyyn hiipiminen...