Jouluisia tunnelmia

Sinne se joulu taas tänäkin vuonna meni menojaan, mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja paljon lahjoja! Tiistaina tehtiin kunnon joulusiivoilut, keiteltiin joulupuurot ja koristeltiin kuusi. Jouluruokaa ei tehty ollenkaan kotiin, vaan turvauduttiin muiden ruokapöytiin, ainoana tosiaan tuo joulupuuro itselle keiteltiin ja anopin joulujälkkäripöytään tein gluteenittoman glögi-juustokakun, josta tosin ei ole edes yhtään kuvaa, kun se katosi parempiin suihin alta aikayksikön..

Keskiviikkoaamulla heräiltiin kasin maissa ja tultiin katsomaan aattoaamun lastenohjelmia. Kuusen alle oli yön aikana ilmestynyt muutama paketti, jotka minimies innokkaana heti availi.

Syötiin aamupalat, poika leikki muutamalla uudella lelullaan, me pakkailtiin lahjasäkit autoon ja kaikki muukin tarvittava. Yhdentoista jälkeen mentiin miehen vanhemmille ja päästiin heti joulusaunaan koko perhe. Viljami oli jo vähän itkuinen siinä vaiheessa ja menikin pian saunan jälkeen päikkäreille. Päikyiltä heräsi tulikuuma pikkumies, kuumemittaria ei ollut mutta kuumeinen selvästi oli. Mitään ei suostunut syömään, itkeskeli vain ja oli sylissä. Passitin miehen päivystävään apteekkin hakemaan särkylääkettä ja sen avulla Viljami vähän piristyikin kun saatiin kuume laskemaan. Anoppi oli kattanut pöydän täyteen jouluherkkuja ja ruokailun jälkeen jaettiin siellä olleet lahjat.

Alkuillasta lähdettiin vähän kauemmas maalle minun mummolaan. Käytiin perinteisesti joulukirkossa klo 18 koko sakki. Kirkon jälkeen tultiin mumman ja paapan luo ja alettiin odotella joulupukkia. Puoli kahdeksan maissa pukki tuli ja jakoi lahjat, joita taas oli paljon... Viljami ei niin pukista välittänyt, ei pelännyt, muttei myöskään mennyt lähelle, kiltisti kuitenkin haki omat lahjansa, ainakin ne ensimmäiset. Loput lahjat ei enää niin kiinnostaneet, kun ensimmäiset oli avattu.

Illalla kun kotiin lähdettiin, alkoi poika taas olla itkuinen ja kuuman tuntuinen ja kotona kun mitattiin, oli kuumetta 38astetta. Yöksi annettiin taas särkylääkettä, mutta puoliksi valvoessahan se silti meni.

Torstaina oltiin jo vähän iloisemmalla tuulella ja leikittiin uusilla leluilla. Iltapäivällä käytiin vanhemmillani syömässä ja illaksi he tulivat pitkästä aikaa meille. Perjantaina lähdettiin äitini sukulaisten luo parinsadan kilometrin päähän ja siellä vierähti taas koko päivä.

Lahjaksi Viljami sai paljon vaatteita, pari lahjakorttia, dubloja, junaradan, muutamia pikkuautoja, autosimulaattorin, kirjoja, repun, plaston mopon ja vähän muita leluja. Onneksi ei tullut hirveästi leluja tai muuta turhaa krääsää.. :D

Itse sain lahjaksi myös muutaman lahjakortin, hajuvettä, toppahousut, villasukat ja lapaset, pursotinsetin ja tietysti sitä suklaata. Yhteiseksi lahjaksi saatiin rahaa, blenderi, varsi-imuri, pari pyyhettä ja taas vähän lisää suklaata..

Ihan mukava joulu saatiin viettää, vaikka poika olikin kipeänä. Ensi vuonna taas uudestaan! Ja sitten asiasta kukkaruukkuun, mulla on enää tämä viikko töitä 20h/vko, eli pelkkiä näitä muutamia tunteja illassa. Ensi viikosta alkaen teen täyttä päivää neljänä päivänä viikossa, eli veikkaampa että blogi hiljenee entisestään ja päivittyy yhä harvemmin ajanpuutteen vuoksi, ihan niinkuin tää ei nyt jo päivittyisi tarpeeksi harvoin, yritän kuitenkin parhaani mukaan päivitellä ja ainakin lueskella teidän muiden blogeja! :)

Rauhallista joulua!

Pahoittelut taas aluksi tästä vähän turhan pitkästä tauosta, aika ja innostus ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt blogin kirjoitteluun, lisäksi meillä on ollut perheessä vähän pientä kriiseilyä, joka sekin omalta osaltaan vetänyt mielen maahan. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa se the joulufiilis nostaa päätään ja eiköhän se sieltä huomenna löydy. Tulinkin nyt vain lyhykäisesti toivottamaan teille kaikille hyvää, rauhallista ja rakkauden täyteistä joulua! :)

Saako valittaa?

En ole yleensä sitä ihmistyyppiä, joka helposti turhasta valittelee, mutta nyt täytyy todeta, että olen välillä aika loppuunpalanut tässä tilanteessa. Pojalla alkoi pientä uhma?kiukuttelua kuukausi pari takaperin. Se oli vähäistä ja sen kanssa pärjäsi, lähinnä se oli huvittavaa. Vaan nytpä ei enää naurata. Uhmailu on pahentunut x1000. Tämä viikko on nyt ollut kaikista pahin tähän astisista. Ei kelpaa ruoka, ei kelpaa juoma, ei kelpaa syli, ei kosketus, ei vieressä oleminen ja silti pyydetään syliin, jotta voidaan vääntää keho salamannopeasti kaarelle raivarin kera päästäkseen pois sylistä...

Eilen Viljami söi todella vähän koko päivänä, joten ilta oli taattu pelkälle kiukulle. Meiltä lähti kylässä olleet vieraat pikkukakkosen jälkeen ja siitä se sitten alkoi. Poitsu itki ja raivosi käytännössä koooooooko pitkän illan... Hakkasi ja löi kaikkea mikä eteen osui, heittäytyi vähän väliä lattialle makaamaan itkupotkuraivarin merkeissä. Yritin tarjota kaikkea mahdollista ruokaa, kaikki lensi pöydälle miten sattui, tai sitten ne paiskattiin suoraa lattialle. Lopulta tarjosin jogurttia, mitä en normaalisti antaisi, se meni alas, mutta siinäkin kesti ainakin puoli tuntia kun väliin mahtui se miljoona pikkuraivaria. Olin suoraansanottuna huojentunut kun poika vihdoin nukahti kymmenen jälkeen illalla.

Tänään aamu alkoi jo 6.45, mikä on meillä suhteellisen aikaisin. Poika oli sängyssä hyväntuulinen kun makoiltiin, joten en osannut odottaa mitään eilisiltaisen kaltaista. Mutta taas sai koputtaa puuta, nimittäin kun noustiin ylös, alkoi itkuilu ja raivoaminen käytännössä välittömästi... Kun tätä oli jatkunut vajaa tunti, pääsi jo itseltäkin itku, mikään ei taaskaan kelvannut. Poika katseli mua hetken ja lopetti raivoamisen, tuli syliin istumaan ihan hiljaa, ja äitiä itketti vielä enemmän... Yritin siinä sitten kyynelten lomassa pojalle sopertaa, että äitillä on vaan vähän paha olo, kun Viljamilla on paha olo. Että olisi kiva jos Viljami edes vähän söis jotain, niin tulis äitillekin vähän parempi mieli. Hetki siinä istuttiin sylikkäin, juteltiin ja halailtiin, koitettiin uudestaan tulla pöytään, kun molemmilla oli vähän parempi mieli. Viljami söi leivältä päälliset ja söi puuroakin reippaasti ainakin kymmenen lusikkaa ja jo siitäkin määrästä huomasi että poikakin piristyi ja tuli edes aavistuksen paremmalle tuulelle.

Hetki leikittiin ja puettiin päälle, suunnaten auton nokka kohti keskustaa ja muskaria. Tänään vaan oli päivä, etten olisi rumasti sanottuna kestänyt olla pojan kanssa vaan kotona koko aamua. Muskarissa arvatenkin sama kiukuttelu jatkui, kun ei heti saanut ottaa autoja esille, vaan ensin piti se puoli tuntia keskittyä laulamiseen ja laululeikkeihin. Muille Viljami taas esitti ilopilleriä, mutta heti kun katsoi mua silmiin, tuli kiukunpuuskia. Joten se puoli tuntinen meni aikalailla kiukutessa. Sitten toki oli pojalla kivaa, kun sai ottaa lelut esille muskarin jälkeen. Kotiinpäin kun lähdettiin, simahti pieni autoon melkein samantien ja nyt nukkuu toista tuntia päikkäreitä, toivottavasti unilta heräisi edes vähän kivempi ja hyväntuulisempi pieni mies.

Tuntuu hyvältä päästä illaksi töihin, vaikka olenkin töissä tänään vaan 3,5 tuntia, mutta sekin riittää saadakseen ajatukset muualle täältä kotoa. Viljami menee illaksi mun vanhemmille hoitoon, toivottavasti sielä tekisi jotain muuta kuin kiukuttelisi. Mies vie illalla kissat leikattavaksi, eikä viitsi poikaa ottaa eläinlääkärille mukaan. Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa, ei ole aina todellakaan ruusuilla tanssimista tämä koti-elämä, mutta toivottasti edes tämän syömisen kanssa helpottaisi mahdollisimman pian, hyvä ruoka, parempi mieli!

Helppoa ja nopeaa arkiruokaa; pastaa ja feta-tonnikalakastike

Usein arjen kiireissä kaipaa jotain, mistä saisi vaivattomasti ja nopeasti tehtyä ruokaa. Tässä on yksi resepti, jota en kovin usein tee kun jotenkin tämä jää aina unholaan, mutta maistuvaa tämä on ja taatusti nopeaa!

Eli pastaa, ja sen kanssa feta-tonnikalakastike!

kastike:
1 sipuli
½ tl suolaa
½ tl pippurisekoitusta
½ tl jotakin yrttimaustetta (sekoitusta, rosmariinia, jne..)
3 rkl tomaattipyreetä
2 dl ruokakermaa
100g fetajuustoa
1 prk tonnikalaa

Viipaloi sipuli ja kuullota öljyssä.
Lisää mausteet, tomaattipyree ja kerma. Hauduta n. 5 min.
Lisää kuutioitu feta ja tonnikala. Kuumenna kiehuvaksi.
Tarjoa pastan ja raikkaan salaatin kanssa.

Viimeksi käytin sipulin sijaan kolme valkosipulinkynttä, kun oli meidän ainokainen jäljellä oleva sipuli päässyt pilaantumaan, enkä kaupassa muistanut ettei meillä ollut kuin yksi sipuli kaapissa, mutta hyvää tuli valkosipulillakin. Tomaattipyreetä myös laitan aina reilulla kädellä, eli luultavasti ainakin tuplasti tuon ohjeen määrän ja mausteet heittelen fiiliksen mukaan, eli monesti laitan muutakin kuin nuo, mitä tuossa lukee. :)

Mustaherukka-valkosuklaa juustokakku

Viime viikolla kokeiluun pääsi taas yksi uusi kakkututtavuus, mustaherukka-valkosuklaa juustokakku. Kakun mousset oli yhdistelmä kirpeää ja makeaa, nimensä mukaisesti mustaherukka kyllä maistui, joten siitä on paras tykätä, jos tästä kakusta haaveilee. Itse en ole mikään hirveä mustaherukan ystävä, mutta kyllä tämä ihan hyvää oli, jokseenkin tosiaan aika kirpeää oli tuo mustaherukkamousse. Valkosuklaamousse oli kyllä suussa sulavaa. ;)
Ulkonäkö ei ole mikään maailman kaunein, mutta se suotakoon anteeksi..

Ainiin, unohdin mainita; pohjan tein gluteenittomaksi korvaamalla vehnäjauhot semperin jauhoseoksella kun oli keliaatikko-anoppi tulossa kylään.

pohja:

2 kananmunaa
1½ dl sokeria
100g voita
1½ dl vehnäjauhoja
½ dl tummaa kaakaojauhetta
1½ tl leivinjauhetta

herukkamousse:

3 liivatelehteä
1 dl vispikermaa
½ prk (100g) turkkilaista jogurttia
½ rs (90g) maustamatonta tuorejuustoa
100g valkoista leivontasuklaata
200g mustaherukoita
½ dl sokeria
2 tl vettä

valkosuklaamousse:

1 liivatelehti
1 dl vispikermaa
½ prk (100g) turkkilaista jogurttia
½ rs (90g) maustamatonta tuorejuustoa
100g valkoista leivontasuklaata
2 tl sitruunamehua

ohje:

1. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöiset munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sulata rasva. Lisää jauhoseos ja hieman jäähtynyt rasva vuorotellen taikinaan ja sekoita tasaiseksi. 

2. Pingota leivipaperi irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 24 cm). Levitä taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Pohja saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Jätä pohja jäähtymään vuokaan ja halkaise jäähtynyt pohja varovasti kahtia.

3. Laita kaikki liivatelehdet (4 kpl) kylmään veteen likoamaan. Vaahdota molempia mousseja varten vispikerma (2 dl) ja jaa se tasan kahteen kulhoon. Soseuta sulatetut mustaherukat sauvaskoittimella hienoksi.

4. Mustaherukkamoussea varten sekoita herukat, sokeri, kerma, jogurtti ja tuorejuusto keskenään. Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa ja lisää hieman jäähtyneenä varovasti seokseen. Kuumenna vesitilkka mikrossa ja sekoita siihen kolme liivatelehteä. Lisää liivateseos varovasti massaan ja sekoita tasaiseksi. Siirrä kulho jääkaappiin odottamaan. 

5. Valkosuklaamoussea varten sekoita kerma, jogurtti ja tuorejuusto keskenään. Lisää joukkoon sulatettu ja hieman jäähtynyt valkosuklaa. Kuumenna sitruunanmehu mikrossa ja sekoita puristettu liivatelehti mehun joukkoon. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä vähän kerrallaan valkosuklaa-kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi. 

6. Vuoraa irtopohjavuoan reunat leivinpaperisuikaleella. Aseta vuoan pohjalle toinen pohjalevy. Levitä mustaherukkamousse pohjan päälle. Nosta toinen pohja välikerrokseksi ja kaada tämän päälle valkosuklaamousse. Levitä tasaiseksi, siirrä jääkaappiin ja anna hyytyä yön yli tai vähintään 4 tuntia.  Koristele marjoilla, sitruunamelissalla tai sokerimassaruusuilla.

 

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Aikaa menee niin hurjaa vauhtia, ettei mukana meinaa pysyä. Ei ole enää montaa viikkoa jouluun, onneksi, täälä yksi jouluhullu ilmoittautuu malttamattomana. :) Tänään heräiltiin pojan kanssa puoli kahdeksan maissa ja tultiin katselemaan lastenohjelmia. Vähän myöhemmin laiteltiin aamupalaa ja alettiin virittelemään jouluvaloja sen jälkeen ikkunoihin. Muualle kuin keittiöön en jaksanut vaihtaa jouluverhoja, itseasiassa en edes omista muita kuin keittiön jouluverhot, mutta hyvin nuo valot, kynttilät ja muutamat somisteet tuovat jouluista tunnelmaa. 

Päikkäreiden aikana leikkasin miehen hiukset, kerrankin sain tehdä sen mitä itse halusin ja nyt on meidänkin isillä ananastukka. ;) Saattaa tosin olla että leikataan se joku päivä pois, kun tuo meidän isukki on niin laiska laittamaan tuota hiuskuontaloaan. Kun mini heräsi päikkäreiltä, tehtiin vähän ruokaa ja sen jälkeen meillä alkoi piparitalkoot. Tuo pieni leipuri hiiva oli päästä varpaisiin jauhoissa, mutta saatiin me muutama ihan onnistunutkin pipari pojan itse tekemänä, vaikka suuhun upposi enemmän taikinaa kuin laki sallii.

Myöhemmin illalla mentiin vanhempieni luo katselemaan linnan juhlia ja syömään. Nyt laitoin itselleni teekupposen ja lämmitin joulutortun, samalla näpytellen tätä ja katsoen linnan juhlien jatkoja, täällä jouluvalojen loisteessa. Hyvää loppuiltaa muillekin!