Terve taas!

Pian kaksi kuukautta kulunut edellisestä kerrasta kun kirjoittelin. Tämä aika on tavallaan ollut aika vapauttavaa, vaikkei päivääkään ole ollut, etteikö tämä mielessä olisi käynyt, olen vain samantien lytännyt sen ajatuksen johonkin pääkopan perukoille.

Viime kerrasta on TAAS tilanteet eläneet. Ei päästy omistajan kanssa yhteisymmärrykseen tämän asunnon hinnasta, joten ollaan pikku hiljaa mielissämme haudattu ajatus tämän asunnon ostamisesta. Ollaan aktiivisesti etsitty asuntoa tai taloa ja nyt se luultavasti täydellinen on löytynyt.

Kyseinen talo oli aiemmin syksyllä myynnissä ja sitä katseltiinkin moneen kertaan ilman minkäänlaisia ostoaikeita. Kun päätös tehtiin ettei tätä tämänhetkistä asuntoa osteta, oli meillä molemmilla mielessä se yksi talo ja pyydettiin esittelyä. Seuraavana päivänä välittäjä kuitenkin ilmoitti, että omistaja vetää talon pois myynnistä.

Pari kuukautta kului ja asia edelleen vaivasi ja kaihersi molempien mielessä. Yksi maanantai mies ilmoittikin mulle, että oli soittanut talon omistajalle ja päästäsiin seuraavana lauantaina katsomaan taloa. Voin kertoa että se oli tuhottoman pitkän tuntuinen viikko...

Maaliskuinen lauantai vihdoin koitti ja viimeistään kun taloon mentiin sisälle, taisi molemmille tulla se kuuluisa tunne, että tässä se nyt on, meidän tuleva talo, joka on pakko saada. Omistaja oli meidän onneksi edelleen halukas myymään talon ja tässä ollaankin nyt pari viikkoa odoteltu kuntokartoitusta, joka tehdään ylihuomenna torstaina. Loppuviikolla ollaankin luultavasti viisaampia sen suhteen, että lähdetäänkö tässä nyt tosissaan hieromaan kauppoja!

Pikkumies 2v

Meidän pienokainen kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja lauantaina tuli täyteen kaksi vuotta! Sunnuntaina juhlittiin isolla porukalla synttäreitä, aika korkealle kerkes äidin stressikäyrä nousta sunnuntai aamupäivällä... :D Tarjottavana oli makealla puolella kinuskikakkua, pätkisjuustokakkua, porkkanakuppikakkuja ja muutamaa erilaista keksiä. Suolaisella puolella oli kinkkupiirakkaa, karjalanpiirakoita, sipsiä ja juuston paloja. Tarjottavista en paljoa kuvia kerennyt räpsiä kun ne jo katosivat vieraiden suuhun.

Onneksi synttäreitä vietetään vaan kerran vuodessa! En ollut edellisvuodesta mitään ottanut opiksi ja sunnuntai aamupäivä olikin aikamoista ähellystä. Leipomukset kuitenkin valmiiksi saatiin, ja onneksi anoppi tuli vähän keittiön puolelle auttelemaan kattamisessa! Lahjoja tuli aivan liikaa, onneksi suurin osa lelulahjoista oli pihalle tarkoitettuja, sisätilat meillä on jo tarpeeksi täynnä leluja.

Sankari ja sankarin kamu <3

Paras lahja tais olla tää kolmipyörä!!

Sitten 2v neuvolaan, joka meillä oli jo pari viikkoa sitten! Meidän mini ei arvatenkaan ollut kovin yhteistyöhaluinen neuvolassa... Palapeliä suostui rakentaa ja se oli aika kivaakin. Tornia ei suostunut rakentamaan puupalikoista eikä dubloista. Ei myöskään suostunut potkimaan palloa kuin ihan pari kertaa, muuten heitti aina. Piirtämiseen suostui ja sitä ei olis halunnu lopettaa ollenkaan. :D Painon ja pituuden mittaaminen oli myös ehdoton nounou. Pituus saatiin jotenkuten kun molemmat pidettiin neukkutädin kanssa rimpuilevaa poikaa paikallaan, joten pituus saattaa tuloksesta heittää monellakin sentillä. Puntarille meno ei myöskään onnistunut, vaikka kotona tykkää aina käydä puntarilla. Lopulta mitattiin painokin niin että minä seisoin puntarilla poika sylissä ja miinustettiin mun paino, sekin saattaa siis olla virheellinen ja niin musta tuntuukin että on, koska en usko että minille noin paljoa olisi painoa tullut. Neukkumitat ja terveiset (suluissa 1,5v mitat);

Paino 12,5kg (10,8kg)
Pituus 83,7cm (79,4cm)
Pipo 50cm (49,5cm)
"Suloinen poika, äidin kanssa neuvolassa. Rakentaa palapeliä, piirtää kynällä, potkii palloa. Omaa tahtoa löytyy =). Tasainen kasvu ja painonnousu (pituuden mittaaminen ei huvittanut). Sanoja tulee ja ymmärtää hyvin. Pph:ssa 3pvä/vko."

Seuraava neuvola onkin vasta kolme vuotiaana, tuntuu hassulta kun pitää vuosi odottaa, tottui jo siihen kun sai useammin käydä.

Jos kehitystä vähän katsotaan, niin ketterä tuo pieni on jo, harvoin enää kompuroi edes ulkona. Juoksee välillä vähän turhankin lujaa varsinkin ulkona, ei aina meinaa perässä pysyä. :D Syö itse, ja osaa juoda myös lasista joten kuten, useimmiten kuitenkin juo vielä nokkamukista. Tuttia mussuttaa ainoastaan iltaisin nukahtaessa ja se onkin meidän seuraava projekti päästä täysin tutittomaksi, siitä kun tuntuu tulevan päivä päivältä tärkeämpi kapistus. Sanoja tulee melkein päivittäin uusia, kahden sanan lauseita ei vielä tule kuin ihan satunnaisesti ja nekin sanat menee yleensä väärinpäin, esim "rekka iso" tms. Osaa hakea melkeinpä kaiken mitä pyydetään, osaa myös etsiä tavaroita ja muistaa mihin on niitä jättänyt. Ymmärtää yleensä kaiken mitä sanotaan, osaa myös vastailla joo tai ei. Tähän voisi kirjoitella vaikka kuinka pitkästi, mutta eiköhän tämä ollut tässä lyhykäisyydessään. Meidän ihanan valloittava 2-vuotias!<3

Elämässä sattuu ja tapahtuu

Ensiksi taas anteeksi tämä pitkä hiljaisuus... Elämä on taas osoittanut sen, miten nopeasti asiat saavat aivan uuden käänteen. Tällä kertaa asia liittyy asunto- ja asumiskuvioihin. Ollaan asuttu tässä nykyisessä asunnossa vuodenvaihteesta 13/14 asti, eli aikalailla vuoden ja vähän yli kuukauden. Ollaan ajan kanssa tehty tästä omannäköinen, meidän perheen oma koti. Molemmat tykätään todella paljon tässä asua, tykätään itse asunnosta, naapureista ja koko tästä alueesta. Ollaan asuttu tähän mennessä vuokralla tässä ja tarkoitus olikin asua vielä vähintään pari-kolme vuotta, jonka jälkeen harkitaan jonkunnäköistä omakotitaloa.

Vajaa kuukausi sitten tulikin yhtäkkiä yksi sunnuntai-ilta vuokranantajan toimesta tieto, että aikovat myydä meidän asunnon... Molemmilla meni kyllä nallekarkit väärään kurkkuun sitä viestiä lukiessa. Heti seuraavalla viikolla tulikin jo välittäjää jos toistakin arvioimaan asuntoa ja me oltiin pää pyörryksissä että mitäs nyt, ei meillä oo sitä plan b:tä.. Omistaja tarjosi myös meille vaihtoehtoa ostaa asunto ja toki oltiinkiin kiinnostuneita, koska meillehän tämä koti on ja meiltähän tässä on koti menossa alta. Me pessimistit ollaan nyt jokaisena mun vapaapäivänä juostu pankista toiseen ja tänään iltapäivällä oli sillä saralla melkoisen tuottelias päivä, nimittäin meille näytettiin lainan suhteen vihreää valoa!!! Pankista kun poistuttiin suupielet korvissa asti, oli molempien ilmeet varmasti näkemisen arvoisia... :D

Meidän tilanne kun ei ole mikään ideaalipohja lainan saannille.. Mulla on kyllä vakituinen työ, mutta teen vain nelipäiväistä viikkoa ja tuo miekkonen kun on jo muutaman kuukauden taas ollut työttömänä, joten ei osattu edes unelmoida siitä, että ihan oikeasti lainaa mistään saisi, ainakaan siis tuolle summalle, joka tässä nyt on kyseessä.

Nyt sitä ollaankin taas aivan uuden asian edessä, ollaan ihan oikeasti nyt ostamassa molempien kohdalla sitä ensimmäistä asuntoa! Toki ollaan jonkun verran selvillä siitä mitä tässä nyt tapahtuu, mutta silti konkreettisesti oon aivan hukassa ja pää pyörällä että mitä siirtoja tässä nyt seuraavaksi tulisi tehdä, onneksi on kaikenmaailman herra iso herrat jotka kertoo mitä seuraavaksi pitää tehdä. Jotenkin tuntuu ajatuksenakin niin kaukaiselta, että pian tämä on ihan virallisesti meidän OMA koti! :)

Tästä tekstistä tuli nyt taas aivan sekamelskaa kun ajatukset pyörii tuhatta ja sataa, mutta toivottavasti järki palaa pääkoppaan seuraavina päivinä.. Onneksi mulla on enää huominen töitä ja sen jälkeen kolme päivää vapaata, saa pitkästä aikaa kunnolla rentoutua ja varsinkin kun meidän uusi sohvakin tulee vihdoin ja viimein huomenna, niin saan loikoilla koko illan sohvalla hyvällä omalla tunnolla kun poitsukkeli on mennyt nukkumaan!

Kevään Me&I mallisto

Käytiin tänään pojan kanssa tuttavamme luona kevään malliston miikkari-kutsuilla. Alunperin tarkoituksena ei ollut ostaa mitään, kun nettiselauksen perusteella uudessa mallistossa ei ollut mitään "pakkosaada" juttua. Toisin  kuitenkin (taas kerran) kävi ja tulikin tilattua uutuuksista omppuhousut ja tuo raidallinen "vaarinpaita" puukuviolla.

Molemmat sen verran unisex väriä ja kuviointia, että menee varmasti tulevillakin lapsukaisilla vaikka eri sukupuolta olisikin. Autopaitojakin olisi ollut tarjolla moneen lähtöön ja varmasti poika niistä olisi tykännytkin, mutta onneksi on vielä mini niin pieni että saan päättää. ;) Molemmat otin kokoa 86/92, joten ihan heti ei niitä päästä vielä käyttämään kun ovat isoja, mutta kaikki aikanaan.

Hoitoon tutustumassa

Tänään aamulla heräiltiin ja tehtiin normaalit aamuhommat, puettiin ulkovaatteet päälle ja suunnattiin tuonne 17 asteen pakkaseen. Varusteltiin pulkka lämpöpussilla ja lähdettiin kohti pojan hoitopaikkaa. Tänään meillä oli ensimmäinen tutustumiskerta hoitopaikassa ja ai että jäi kyllä niin hyvä fiilis! Poika on siis menossa perhepäivähoitajalle, joka on tässä ihan lähellä. Hoitotäti oli mukava ja rauhallinen, tuntui hyvin viihtyvän lasten kanssa ja hänen kasvatuskin tuntui aika samantapaiselta kuin oma kasvatuksemme.

Hoitajalla on oman lapsensa lisäksi neljä lasta hoidossa ja kiva, kun kaikki olivat aika samanikäisiä. Viljami oli lapsukaisista toiseksi nuorin ja pienin, hoitajan oma lapsi oli meidän poikaa kaksi kuukautta nuorempi. Silti pienimmän ja suurimman ikäero oli vain 10kk, eli tosi samanikäisiä olivat ja varsinkin kun nuo siitä vähän vielä kasvaa, niin heistä tulee varmasti hyviä kavereita keskenään! :) Tänään paikalla oli vain hoitajan oman lapsen lisäksi yksi hoitolapsi, mutta huomenna kun mennään uudestaan, niin toivottavasti tavataan muitakin hoitolapsia.

Helmikuun ensimmäisenä maanantaina olisi sitten tarkoitus olla ensimmäinen "kunnon" hoitopäivä, eli poitsu jäis yksin hoitoon. Onneksi meidän mini on sen verran menevää sorttia, että uskon ensimmäisten päivien jälkeen kaiken sujuvan hyvin. Jos ei poika vielä ymmärrä olla innoissaan tästä hommasta, niin mä ainakin oon! Nytkin jo näki, miten mini tykkäs leikkiä hoidossa ja touhata muiden lasten kanssa. Nyt täytyy kuitenkin taas lopetella, kun pikkumies heräs päikkäreiltä, jatkellaan taas kun sopiva väli löytyy...

Sekametelisoppa-kuulumiset

Kaksi ensimmäistä 30 tunnin työviikkoa takana ja hyvältä ainakin vielä tuntuu! Ensimmäisellä viikolla olin loppuviikon kuumeessa, mutta kärvistelin silti töissä kaksi päivää puolikuntoisena. Viljamin päivähoito asioissa on ollut vähän sekaannusta, mutta nekin nyt selvitetty. Alunperin kun hain paikkaa tammikuun alusta, päätös meille paikasta tuli ja papereissa luki pojalla olevan paikka perhepäivähoidossa helmikuun alusta. Nyt kuitenkin viime viikolla mulle alettiin soitella että onko poika tulossa hoitoon vai ei kun ei ole mitään kuulunut. Ihmeissäni siinä sopertelin että meidän papereissa lukee 2.helmikuuta alkaen... Tämän alueen hoitovastaava olikin kirjoittanut meidän papereihin väärin ja hoito olisikin nyt alkanut sitten tammikuun alussa. Muutaman puhelun jälkeen kuitenkin jokaisen osapuolen kanssa sovittiin että aloitetaan sitten helmikuun alusta, niin selkeimmin järjestyy koko homma.

Maanantaina ajattelin soitella hoitotädille uudemman kerran, niin saadaan sovittua tutustumispäivät. Nyt ainakin tuntuu että tämä on oikea aika laittaa poika osa-aikaisesti hoitoon, sillä ihme kyllä, olen aika innoissani tästä hoito-asiasta. Musta on kivaa, että poika saa edes muutamana päivänä viikossa kunnolla tekemistä, sellaistakin mitä kotona emme osaa/tajua hänelle tarjota. Lisäksi hän pääsee ulos kunnolla touhaamaan muiden lasten kanssa, jnejne...

Viime lauantaina Viljami oli yökylässä mun vanhemmilla ja niillä oli mennyt paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Kiltisti Viljami oli alkanut illalla nukkumaan ja nukkunut koko yön putkeen aamu yhdeksään asti, tuo kotona koko yön nukkuminenkin on nykyään niin hakusessa kun olla voi. Me käytiin ystäväpariskunnan kanssa syömässä keilaamassa ja jatkettiin siitä vielä baarittelun merkeissä ja sieltä tultiin vielä meille istumaan loppuyötä. Usein me ei tosiaankaan baarissa käydä, siitä kertoo ehkä sekin että tää oli eka kerta nyt, kun oltiin me vanhemmat yhdessä baarissa sen jälkeen kun poika on syntynyt ja siitä nyt on pian kaksi vuotta ja siihen vielä raskausaika päälle. :D Toki ollaan sillointällöin käyty just syömässä, elokuvissa jne muuten vietetty aikaa yhdessä ja ystävien kanssa.

Sunnuntaina lähdettiin käymään yhdessä isossa huonekalukaupassa vähän kauempana maakunnassa ja aikamme sielä pyörittyä ja pähkäiltyä, ostettiin sohva! Monta sataa kalliimpi se oli kuin budjetti, mutta tällä kertaa luotan että saan rahoilleni vastinetta, vaikka kukkaro köhtyikin noin 500e yli budjetin.. Heti alkuviikolla saatiin kaupaksi meidän kaksi tämänhetkistä sohvaa, joten nyt ollaankin ilman sohvaa helmikuun puoleen väliin asti, ennenkuin uusi sohva saapuu. Onneksi pojan huoneessa on ollut vuodesohva, joten se saa nyt kelvata siksi aikaa olohuoneen istumapaikaksi kunnes uutukainen saapuu.

Meillä on ollut jo jonkun aikaa ongelmia pojan kanssa nukkumaanmenon suhteen. Siinä kestää, kestää ja vielä vähän kestää, kello alkaa lähennellä jo puolta yötä joka ilta, kunnes uni vasta valtaa pienen miehen. Tänään vähän vahingossa saatiin rytmitettyä päivä niin, että poitsukkeli meni sänkyyn 21.10 ja 21.15 saapui jo nukkumatti, voitte vaan arvata kuinka innoissaan tämä mamma oli, kerrankin edes hetki omaa aikaa!!!! Varsinkin kun vertaa esim eiliseen, jolloin pojalle uni tuli vasta 23.45 ja jouduin itsekin mennä samantien nukkumaan, kun aamulla työvuoro alkoi jo klo 9. Ja tuolla edellämainitulla tavalla on menty jo pidemmän aikaa, joten siksi tämänkin postauksen alku on lojunut luonnoksissa jo pian parisen viikkoa, kun ei vain yksinkertaisesti ole aikaa tulla koneelle ja se harmittaa.

Nyt kuitenkin aion sulkea ruudun ja antaa pitkästä aikaa myös tuolle isommalle ukkelille aikaa edes hetkeksi. Tästä tuli aikamoinen sekametelisoppa kun hypin aiheesta toiseen, näpyttelin vain sitä mukaa kun mieleen jotakin tuli ja kyllä pää savuaakin aikamoista höyryä kun ei ole hetkeen päässyt kirjoittelemaan, palataan taas kun aika antaa myöden!

Miltä näytti vuosi 2014?

Vuosi vierähti ohi sellaisella nopeudella, ettei perässä meinannut pysyä. Ajattelin vähän itsenikin vuoksi mietiskellä että mitä kaikkea sitä vuoden aikana tapahtuikaan ja mitä tuli tehtyä...

Tammikuun alussa muutettiin meidän nykyiseen asuntoon ja koko kuukausi oli enemmän tai vähemmän uuden asunnon kuntoon laittoa ja sisustamista. Muistaakseni mitään mullistavaa ei tammikuussa tapahtunut, tavallista perhe-arkea vain.

Helmikuussa nähtiin paljon kavereita, käytiin ensimmäistä kertaa pikkumiehen kanssa uimassa ja vietettiin aikaa kotona muutaman viikon ajan koko perhe yhdessä.

Maaliskuussa kyykkäiltiin kyykkyhaastetta ja juhlittiin lukuisia synttäreitä, myös omiani. Suunnittelin paljon pojan 1-v synttäreitä, käytiin ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä ja poika oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassa. Loppukuusta kahteen kertaan kuvailtiin studiolla ja kotona 1-v kuvia.

Huhtikuun alussa juhlittiin meidän yksivuotiasta pikkumiestä isoilla juhlilla. Pääsiäisen jälkeen koitti mun töihinpaluu osa-aikaisesti ja arki alkoi pikkuhiljaa rullata omalla painollaan ja työaikoja sumplien, että poika sai olla kotona. Tästäkään ei selvitty ongelmitta, vaan monta viikkoa poitsu mulle illat sitten kiukutteli, kun en ollutkaan koko aikaa kotona. Huhtikuun lopussa päästiin jo vähän laittelemaan meidän pikkuista pihaa kuntoon.

Toukokuussa vieteltiin vappua rauhallisesti, juhlittiin toista yhteistä äitienpäivää ja oltiin välillä surullisissakin tunnelmissa isomummon syövän takia, joka kuitenkin muuttui iloksi, kun hän sen toistaiseksi selätti. Oltiin myös paljon pihalla, istuteltiin kukkia, leikittiin omalla hiekkalaatikolla.

Kesäkuussa lopetettiin imetys, joka oli meille molemmille iso asia. Poika alkoi myös kävellä ihan kokonaan, joten meno senkun koveni. Myös yöt alkoi olla kokonaisia, eli yöheräilyt loppui! Juhannus meni miehen suvun mökillä ja juhannuksen jälkeen kuunvaihteessa lähdettiin meidän ensimmäiselle kesälomamatkalle keski-suomeen.

Heinäkuun alku meni lomaillessa keski-suomessa ja käväistiin Ähtärin eläinpuistossa. Toinen minimatka tuli melkein heti perään ja vietettiin päivä Tampereella miehen kanssa kahdestaan. Käytiin myös katsomassa yhtä ihan unelmataloa! Harmittaa ehkä vieläkin vähän ettei silloin ollut mahdollista asuntolainaan, nyt siinä talossa joku onnellinen perhe asuu, olen lohduttautunut ajatuksella, ettei se talo ollut meitä varten ja tulevaisuudessa löydetään vielä joku vastaava.. ;) Loppukuusta oltiin minilomalla nro.3 kun vietettiin vanhempieni kanssa viikonloppu Turussa sukulaisten ihanassa talossa. Käytiin äitini kanssa yhtenä iltana piipahtamassa myös Down by the laiturissa. Turun reissun jälkeen meille muutti kaksi kissuvauvaa ja aloitettiin meidän lattiaremontti.

Elokuu meni pääasiassa lattiaa laittaessa, listoja maalatessa ja ovenkarmeja hioessa ja maalatessa. Ulkonakin oltiin paljon, mutta illat alkoi jo olla aika kylmiä, joten taas sai alkaa pukemaan.

Syyskuussa olin aika paljon töissä ja pikkumiehelle tuli enemmän ja enemmän uhma päälle. Alettiin käydä muskarissa muiden "vauvakavereiden" kanssa. käytiin puolitoistavuotis neuvolassa ja lääkärissä.

Lokakuun alussa käytiin vanhempieni kanssa Tampereella teatterissa. Taas olin paljon iltoja töissä, mutta hyvin kai nuo pojat täällä keskenään ovat pärjänneet. Käytiin rakennus- ja sisustusmessuilla ja vietettiin vanhempien vapaa-ilta.

Marraskuussa osteltiin suurin osa joululahjoista ja vietettiin paljon yhteistä aikaa kun mulla oli vähemmän töitä. Poitsulla oli kurkunpääntulehdus ja mekin tultiin loppukuusta kipeäksi. Ulos laitettiin jo pari ulkovaloa tuomaan jouluista tunnelmaa. Vierailtiin monissa synttärijuhlissa.

Joulukuussa laitettiin kotia jouluiseen kuntoon, osteltiin viimeiset lahjat. Nähtiin paljon ystäviä ja juhlittiin taas muutamat synttärit. Käytiin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja ja rauhoituttiin joulun viettoon. Joulunpäivät meni kyläillessä ja uusivuosikin vaihtui hyvässä seurassa, tästä oli hyvä jatkaa seuraavaan vuoteen, mitä se ikinä tuokaan tullessaan. :)