Pikkumuru tuli tänään jo neljä viikkoa ja lauantaina kuukauden, voi että kun aika menee äkkiä, justhan se vielä oli masussa... :) Onhan se jo kasvanutkin pikkusen, vaatteista ainakin huomaa kun alussa kaikki 56cm kokoiset oli isoja ja nyt ihan sopivia, kohta saa varmasti ottaa jo ensimmäiset 62cm vaatteet käyttöön, myös hiukset on kasvaneet ja pikkumurun ihanat ripset jotka on jo aika pitkät, on tainnut saada paapan naistenkaato-ripset. :D Silmiin katsotaan nykyään tarkasti ja myös tauluja yms seinillä muru katselee. Päätä osataan jo hienosti kannatella mutta edelleen aina välillä pää heittelee miten sattuu mutta kokoajan vähenemään päin, ihana nähdä miten toinen kehittyy koko ajan. <3
Päivisin nukutaan yleensä kahdet päiväunet ja yöt nukutaan vaihtelevasti, on öitä kun en nuku melkein yhtään kun muru kitisee koko yön ja nukkuu puolen tunnin pätkiä ja sitten taas on öitä kun nukkuu 2-3 tuntia putkeen, syödään ja taas 2-3 tuntia nukutaan. Jossain vaiheessa yötä, yleensä aamuyöllä/ aamulla tulee tunnin parin valveilla olo kun muru isoin silmin vaan katselee ja yhtään ei väsytä vaikka äitiä väsyttäisi senkin edestä...
En tiedä onko murulla jotain koliikin tapaista kun joka ikinen ilta kauhea show nukkumaan mennessä. Eilenkin meni yli 3 tuntia ennenkö nukahti ja jokainen ilta menee yleensä se 2- 2½ tuntia ennenkö vauva nukahtaa. Joinakin iltoina selvitään alle puolen tunnin huutamisella mutta joinain iltoina muru huutaa parikin tuntia. Itku ei ole mitään pikku kitisemistä vaan suoraa huutoa pää punaisena ja koko vauva ihan hikinen, keho on ihan tikkusuora jalkoja myöten ja ihan jäykkä ja itkua ei saa rauhoitettua ei sitten millään... Ei auta maidon tarjoaminen rinnasta eikä pullosta, vaan huudetaan rinta suussa, ei kelpaa tutti, ei auta heijailut ja heiluttelut vaikka olisi kuinka rytmistä, vaunutteluakin ollaan kokeiltu mutta eipä sekään murulle kelpaa, eipä siinä auta kun kuunnella sitä huutoa ja yrittää vain rauhoittaa, tulee vaan itsellekkin niin paha olo katsoa kuinka toinen kärsii. :/ Tiistaina aloitettiin cuplatonin käyttö, huomenna käytetty kolme päivää jonka jälkeen pitäisi näkyä jos se jotenkin auttaa, jos ei ajattelin seuraavaksi kokeilla disflatyliä ja jos ei nekään helpota murun oloa niin sitten täytyy vielä rela-tippoja kokeilla mutta eipä tuohon loppupeleissä taida muu auttaa kuin aika.
Tänään meillä oli aika lastenvalvojalle ja ei se niin tenttaamista ollutkaan kun mitä kaikki oli pelotellut, nyt murulla on virallisesti lupa saada isin sukunimi. Ristiäisiin on vielä kaksi viikkoa ja nimikin taitaa olla nyt lopullisesti päätetty, en ainakaan usko että tuosta enään vaihtuu. Sunnuntaina mennään katsomaan yhtä asuntoa, toivotaan että tärppäisi! :)
