Sängyn omana

Väsäilen nyt ensimmäistä kertaa puhelinpostauksen, joten en tiedä miltä tämä tulee valmiina blogissa näyttämään, eli pahoittelut jo etukäteen jos tekstit hyppii miten sattuu. Su-ma välisenä yönä mies alkoi oksentaa ja eilen aamulla itsellänikin oli jo huono olo. Touhasin kuitenkin pojan kanssa aamupäivän ja pidettiin isi eristyksissä, ettei Viljamiin tarttuisi tämä kamala tauti. Iltapäivällä vein pojan mun isälle hoitoon ja vähän jänskäilin miten ne pärjää, kun iskä ei oo ikinä hoitanut Viljamia, eikä vaihtanut kertaakaan edes vaippaa! Itse suuntasin töihin ja illalla kyllä kun pääsin kotiin, oli olo kuin puolikuolleella. Vatsassa kiersi ja ruoka ei ollut maistunut koko päivänä. Nyt vuorostani minä makaan sängynpohjalla oksennustaudin kourissa. :( Poikaa yritetään kyllä suojella viimeiseen asti ettei häneen tarttuisi, olisi niin kurjaa jos noin pienellä olisi tällainen olo, mutta vielä ainakin iloisena leikkii eikä mitään merkkejä näy, toivon sydämeni pohjasta ettei tulekaan... Tällaiset pikakuulumiset meiltä, koitetaan parannella itsemme taas terveiksi!