Lääkärikäynti ja loppuviikon suunnitelmat

Tänään meillä oli se 1,5v lääkäri. Mentiin taas hyvissä ajoin, vartin verran kerettiin leikkiä odotushuoneessa, mutta taas sama homma kun huoneeseen mentiin, aivan kamala huuto... Lääkäri kuunteli sydämen, katsoi korvat ja silmät, tunnusteli pulssit ja tarkasti pojan alakerran ja koko ajan pieni huusi aivan hysteerisenä, hyvä kun henkeä muisti välillä haukkoa, toivottavasti tämä vierastaminen menisi pian ohi. :(

Eilen varasin ensi viikoksi paikan kirpparilta. Vähän olen kerennyt pojan vaatteita katsoa läpi ja aiemmin syksyllä meillä oli pihakirppiksellä myynnissä tavaraa, joten kaikki mitä sieltä jäi saa myös muuttaa nyt viikoksi kirpparille. Loppuviikon ohjelmassa olisikin lisää tavaroiden penkomista ja hinnoittelua. Sunnuntaina saa tavarat sitten jo viedän paikalleen.

Lauantaina Viljami menee päiväksi hoitoon ja me suunnataan mun vanhempien kanssa Tampereelle. Luvassa olisi vähän shoppailua, teatteria ja hyvää ruokaa. Mennään musiikkiteatteri Palatsiin katsomaan Badding-musikaalia, kiva nähdä taas J lavalla. :) Lauantain jälkeen mulla on vielä 4 päivän putki vapaata, joten aion nauttia kyllä kunnolla vapaapäivistä ja viettää laatuaikaa poikani kanssa! <3

Pojat ovat jo nukkumassa, joten tämä äiti taitaa katsoa tämäniltaisen Iholla-jakson ja kutoa samalla villasukkaa. Oon taas saanut ihan hirveen inspiksen tuohon kutomiseen! Yhdet miesten sukat jo valmistuneet viime viikolla ja nyt menossa poikien sukat, sukkatehtailija siis taas vauhdissa, johan mä vietinkin vuoden verran hiljaiseloa sillä saralla. ;) Hyvää syksyistä loppuviikkoa ja tulevaa lokakuun alkua muillekin! :)

1,5v neuvola

Eilen aamulla meillä oli puolitoistavuotis neuvola. Mentiin hyvissä ajoin että Viljami sai leikkiä odotustilassa hetken, viisaana kun ajattelin ettei poika ehkä vierastaisi niin paljon jos kerkeää vähän tottua uuteen paikkaan, noh, kuten varmaan arvaatte se oli turhaa toivo..

Huoneessa oli neukkutädin lisäksi työharjottelija ja minimies huusi minkä kerkesi, oikeastaan koko käynnin ajan. Pieniä taukoja oli välissä, mutta odottappas kun jompikumpi tädeistä erehtyi katsomaan poikaa silmiin tai juttelemaan suoraan hänelle, alkoi huuto. Mittojen ottaminen oli myös melkoinen katastrofi, toinen itki todella kovaa ja rimpuili, jonkunlaiset mitat kuitenkin saatiin otettua. Muita taitojakaan ei meidän rakkaus suostunut näyttämään, mutta pallon kyllä käskystä haki, senkin toki itkulla säestettynä.

Huoneesta kun lähdettiin, pysähtyi myös itkuilut ja vierastamiset kuin seinään ja odotustilaan olisi kovasti halunnut jäädä leikkimään, eikä meinannut autollekkaan tulla. Tuohan oli lääkärineuvola, mutta lääkärin käynti meillä on vasta ensi tiistaina, toisaalta ihan hyvä että saadaan mennä eri päivänä, eipähän Viljamin tarvinnut toista käyntiä putkeen itkeskellä ja toivottavasti se menee vähän vähemmän vierastamisen merkeissä.

Ja sitten niitä kuuluisia mittoja kehiin (suluissa 1v mitat) :

paino 10 800g (10 205g)
pituus 79,4cm (75,6cm)
pipo 49,5cm (48,7cm)

"Hyvä kasvu ja painonnousu. Osaa sanoa muutaman sanan. Kävelee tuetta. Reagoi tuttuihin sanoihin."

Paino oli tasaantunut nollakäyrälle, kun vauvavuosi mentiin +1:llä, Pituus meni vauvavuoden nollakäyrällä ja oli nyt laskenut -1:lle, sitä seurataan, mutta luultavasti tasaantuu ja pituuttakin alkaa sieltä tulla pikkuhiljaa. Lääkärikäynnistä sitten varmaan vielä tulee juttua kun ollaan siellä käyty. 

Meille on muuttanut UHMA!

Pitkästä aikaa painoin kynän kuvaa ja ajattelin vähän kirjoitella. Inspiraatio on ollut jo pitkän aikaa kadoksissa ja olen mielessäni tehnyt jo päätöksen blogin lopettamisesta, mutta yhtäkkiä onkin taas pieni pääkoppa täynnä postaus ideoita.

Viimeisen kuukauden aikana yhä vahvemmin on tehnyt uhma tuloaan pienen puolitoistavuotiaan pojan elämään ja nyt se nostaa päätään jo meidän jokapäiväisessä arjessa. Ruokailu takkuilee, raivareita tulee aikaan ja paikkaan katsomatta ja aivan sekunnissa muuttuu iloinen poika maailman vihaisimmaksi, tätä se nyt taitaa olla monen monta seuraavaa kuukautta. Ainakaan vielä tuo uhmailu ei ole haitannut, lähinnä huvittaa kun kohtaus on päällä ja suupielet nykii pidätellessäni naurua, mutta taitaa tämäkin jossain vaiheessa turhautumiseksi muuttua.

Se miten uhma näkyy ruokailussa, taitaa olla tuo syömisestä kieltäytyminen - jos ei saa itse syödä. Oikeastaan melkein koskaan ei enää poika suostu syömään jos joku syöttää, vaan pitää saada syödä itse. Eikä siinä mitään, hyvin hän sen jo osaakin, muttakun yhtään ei saa auttaa, sitten tulee heti stoppi! Ennen niin kaikkiruokainen pikkumies on myös muuttunut hyvin valikoivaksi ja enää ei ihan mikä tahansa ruoka kelpaakkaan.

Ja mitä niihin uhmaraivareihin tulee, tällä hetkellä niitä tulee lähinnä silloin kun ei saa jotain esinettä mitä haluaa, tai ei saa tehdä jotain kiellettyä. Hyvin äkkiä alkaa jalat töpöttää maata ja iskee raivokas kiukkuitku, jossa samalla täytyy vähän karjua ja ähistä, ja aina se loppuu yhtä nopeaa kun alkaakin.

Lauantaina oltiin sukukokouksessa ja sen muutaman tunnin aikanakin tuli monen monta raivokohtausta ja syömäänkään ei suostunut, ainoastaan viinirypäleet herralle kelpasi ja muutama nakki, jotka nekin sitten tiputeltiin suusta pitkin pöytää.... Mutta onneksi nyt sellainen yleinen kiukuttele ja kitinä pitkin päivää on jäänyt pois ja kohtausten välissä on pikkumies varsin valloittava ja ihana miehen alku, joka jakelee äidille märkiä suukkoja vähän väliä! <3

kaverukset <3

mansikka ja pannari maistuu kyllä!

Me&I tilaus ja muita kuulumisia

Täällä pikkumies on ollut jo muutaman päivän vähän tukkoinen, kuumetta ei kuitenkaan ole ilmaantunut ja päivän touhailut sujuneet normaaliin tapaan. Eilen vietettiinkin kotipäivää kauppareissua lukuunottamatta. Aamulla poitsun kummitäti kävi kylässä. Pojan nukkuessa päikkäreitä maalailin ovenkarmeja. Illalla lähdettiin ulkoilemaan ja pari tuntia kului kuin siivillä. Käytiin kävelyllä, leikkipuistossa ja lopuksi puuhailtiin vielä omassa pihassa.

Housut: Reimatec, Takki: Lindex, Sormikkaat: Polarn O. Pyret, Pipo: Me&I.

Samalla kertaa pääsikin heti testiin Me&I tilauksessa tullut pipo, jonka aiemmin päivällä hain postista. Tilasin myös Stop the car paidan, kokoa 86/92, joten se meni vielä lipaston uumeniin odottelemaan sopivuuttaan. En kuitenkaan viitsinyt enää ottaa 74/80 kokoa, vaikka se tällä hetkellä olisikin ollut sopiva. Ystävämme järjestämillä miikkari-kutsuilla kävimme pojan kanssa elokuun puolessa välissä, heti kun uusi mallisto oli saapunut. En kuitenkaan uudesta mallistosta löytänyt oikein itseäni miellyttäviä kuoseja, vanhat viime vuotiset oli enemmän omaan silmääni.