Sairaalareissu

En ole aiemmin kerennyt tulla kirjottelemaan, mutta nyt väsäilen pienen kertauksen viime viikon loppuviikosta. Kaikki alkoi torstaina päivällä. Viljami muutaman kerran yski vähän oudosti, ihan vain muutaman kerran. Ajattelin pojalla olevan pientä yskää. Hän meni normaalisti nukkumaan illalla. Kuuntelin itkuhälyttimestä kun hengitys kuului raskaana ja kovaäänisenä ja ajattelin että käyn vilkaisemassa poikaa vielä ennenkö menen nukkumaan. En kuitenkaan kerennyt vielä, kun joskus puoli 12 jälkeen alkoi kuulua outoa kovaäänistä ääntä. Ajattelin pojan yskivän (kuulosti vähän samalta). "Yskä" ei kuitenkaan loppunut. Menin puolijuoksua pojan huoneeseen, siellä se pieni istui sängyssään ja haukkoi henkeä...

Herätin miehen ja otettiin poika sängystä, joka henkäyksellä haukkoi henkeä ja siitä kuului tosi paha ääni. Mies soitti lastenpolille ja hoitaja puhelimessa arveli kurkunpääntulehdusta. Käski mennä äkkiä ulos ja jos kohtaus ei mene ohi, neuvoi lähtemään päivystykseen. Oltiin ulkona, ei mennyt ohi, joten vaatteet päälle ja kohti keskussairaalan päivystystä, automatkalla meni kohtaus ohi. Hetki jouduttiin odotella, mutta aika nopeasti päästiin huoneeseen. Lääkäri tuli kuuntelemaan hengitystä. Poika itki jo valmiiksi kun alettiin antaa adrenaliinikaasua hengitysmaskin kautta. Kolme ihmistä piti poikaa paikallaan ja yksi hengitysmaskia kasvoilla. Tätä kidutukselta näyttävää toimenpidettä kesti n. 10min. Itku siinä pääsi äidiltäkin kun poika näytti niin kärsivältä huutaessaan hysteerisenä ja samalla hoitajat piti paikallaan...

Kun kaasut oli saatu hengitykseen, pidettiin tauko. Sen jälkeen poika sai vielä kolme tablettia jotain lääkettä jota en nyt muista. Ne murskattiin ja sekoitettiin jogurttiin. Eihän tuo pieni sitä meinannut syödä kun kuulemma lääkkeet ovat aika kitkerän makuisia. Lopulta noin puolen tunnin sisällä, meni kuitenkin leikkihuoneessa leikin lomassa jogurtti alas. Tarkkailussa oltiin vielä jonkin aikaa, kunnes kahden jälkeen yöllä päästiin kotiin.

Vähän ennen kolmea poika nukahti meidän väliin. Puolisen tuntia kulki hengitys normaalisti, kunnes alkoi taas se inhottava krohina. Oikealla kyljellä kun nukkui, kulki hengitys ihan ok. Heti kun käänsi edes pään vasemmalle, alkoi takkuilla, eikä henki kulkenut. Enhän mä sitten saanut nukuttua kun koko ajan sain pelätä koska alkaa uusi kohtaus kun kääntyy vasemmalle puolelle eikä saakkaan henkeä. Siinä sitten koko ajan sain käännellä tuota pyörivää poikaa aamuyöhön asti. Aamulla kun heräsin yhdeksän maissa, kuulosti hengitys jo melko normaalilta, joten tablettilääkkeet oli alkaneet vaikuttaa, tilalle oli vaan tullut inhottava limainen yskä..

Kahtena seuraavana iltana poika sai vielä samat kolme tablettia per ilta ja sairaalaan piti lähteä jos hengenahdistuskohtaus uusiutuu, ei kyllä onneksi uusiutunut. Luin aiheesta netin syövereistä, on melko yleinen varsinkin 1-3 vuotiailla pojilla, kun henkitorvi on vielä niin kapea, että jos sinne tulehdus tulee ja äänihuulet tai kurkunpää paisuu, se tukkii melko äkkiä henkitorven. Muistaakseni yhdellä kymmenestä se tulee niin pahana kuin Viljamilla, että tulee tuo kohtaus, joten sekin sinällään melko yleinen, vaikkei sitä kenenkään pienen kohdalle toivoisi. Tämä on myös semmoinen, joka luultavasti uusiutuu melko monen tulevan flunssan kohdalla, toivotaan ettei kuitenkaan koskaan enään tule yhtä pahana, siinä oli kyllä äidilläkin sydän kurkussa asti, kun ei tiennyt mikä pojalla oli. :(