Me&I tilaus ja muita kuulumisia

Täällä pikkumies on ollut jo muutaman päivän vähän tukkoinen, kuumetta ei kuitenkaan ole ilmaantunut ja päivän touhailut sujuneet normaaliin tapaan. Eilen vietettiinkin kotipäivää kauppareissua lukuunottamatta. Aamulla poitsun kummitäti kävi kylässä. Pojan nukkuessa päikkäreitä maalailin ovenkarmeja. Illalla lähdettiin ulkoilemaan ja pari tuntia kului kuin siivillä. Käytiin kävelyllä, leikkipuistossa ja lopuksi puuhailtiin vielä omassa pihassa.

Housut: Reimatec, Takki: Lindex, Sormikkaat: Polarn O. Pyret, Pipo: Me&I.

Samalla kertaa pääsikin heti testiin Me&I tilauksessa tullut pipo, jonka aiemmin päivällä hain postista. Tilasin myös Stop the car paidan, kokoa 86/92, joten se meni vielä lipaston uumeniin odottelemaan sopivuuttaan. En kuitenkaan viitsinyt enää ottaa 74/80 kokoa, vaikka se tällä hetkellä olisikin ollut sopiva. Ystävämme järjestämillä miikkari-kutsuilla kävimme pojan kanssa elokuun puolessa välissä, heti kun uusi mallisto oli saapunut. En kuitenkaan uudesta mallistosta löytänyt oikein itseäni miellyttäviä kuoseja, vanhat viime vuotiset oli enemmän omaan silmääni. 

Seikkailu toppahaalariviidakossa

Voi apua tätä vaihtoehtojen määrää... Olen jo monena iltana selaillut tätä netin valtavaa toppahaalariviidakkoa. Vaihtoehtoja on laidasta laitaan ja tiedän mitä haen mutta en osaa valita. Kriteeneinä on veden- ja tuulenpitävyys, lämmin, ja tietysti ulkonäkö joka miellyttää äidin silmää. ;) En halua mitään tavallista tummansinistä, harmaata tms, en arkaile monestikkaan pojan vaatteiden väreissä, joten haluan jotain värikästä, vihreää, keltaista, punaista?, olen aika avoin värien suhteen..

Tässä muutamia vaihtoehtoja:

Reimatec toppahaalari - Riihi

• vedenpitävä (vesipilariarvo 12 000mm)
• tuulenpitävä
• hylkii vettä ja likaa
• hengittävä materiaali

Erittäin mukava, vedenpitävä ja hengittävä talvihaalari leikkivälle lapselle. Ergonominen muotoilu takaa ihanteellisen istuvuuden, tasatut saumat lisäävät käyttömukavuutta - täydellinen asu reippaalle pikku-ulkoilijalle!

  
Reimatec toppahaalari - Antenna

• vedenpitävä (vesipilariarvo 12 000mm)
• tuulenpitävä
• hylkii vettä ja likaa
• hengittävä materiaali

Vedenpitävä Reimatec®-talvihaalari pitää taaperon lämpimänä ja kuivana pulkkamäessä ja lumilinnojen rakennuspuuhissa.

Reima toppahaalari - Kiddo Komet

• vain osaksi vedenpitävä
• tuulenpitävä
• hengittävä materiaali

  Eloisasti kuvioitu, vettäpitävästä kankaasta tehty toppahaalari sopii talven lumileikkeihin.

Polarn o pyret toppahaalari 

• vedenpitävä (vesipilari arvo yli 5 000mm)
• tuulenpitävä
• hengittävä materiaali

Lämmin, tuulen- ja vedenpitävä toppahaalari, jossa teipatut saumat sekä erityisen kestävä, hengittävä materiaali. Haalarissa vahvistukset kyynärpäissä, polvissa, takaosassa ja lahkeensuissa.

 

 Remu toppahaalari - malli 1121 harmaapingviini

• vedenpitävä (vesipilariarvo 8 000mm)
• tuulenpitävä
• hengittävät materiaalit

Lämmin vauvojen talvihaalari, jossa on tuulen- ja vedenpitävä kangas

Remu toppahaalari - malli 1122 keltainenraita

• vedenpitävä (vesipilariarvo 8 000mm)
• tuulenpitävä
• hengittävät materiaalit

Lämmin pienten lasten talvihaalari, jossa on tuulen- ja vedenpitävä kangas sekä housuosan saumat teipattu.

Saattaapi olla että jossain vaiheessa tulee toppahaalariviidakko osa kaksi, koska kaikilta merkeiltä ei näyttänyt vielä edes olevan malleja esillä. Jotenkin ihastuin tuohon viimeiseen keltaiseen Remuun, kunnes eksyin lukemaan netin maailmasta mielipiteitä, kuten että malli ei sovi monelle, hihan- ja lahkeensuut jäävät heti lyhyiksi, noh eikai se selviä kuin kokeilemalla. Toisaalta houkuttelisi nuo Reimatecin haalarit, josta lukee melkeinpä vain hyvää... Onneksi on vielä aikaa miettiä!

Missä välissä mun pojasta tuli noin iso?!

Eilen sain taas kerran hämmästyä siitä, miten iso poika meillä jo onkaan. Tälläkertaa kyseessä oli lusikalla itse syöminen. Oon ollut mielestäni tosi laiska pojan lusikkaharjoittelussa ja suhteellisen harvoin tulee annettua itse syödä (muutaman kerran viikossa), kun siitä seuraa aina kauhea sotku. Eilen kuitenkaan ei tuntuneet loput muusi ja kalapuikko maistuvan ja annoinkin pojalle lusikan käteen ja työnsin lautasen eteen. Reippaasti pikkumies kauhoi lusikalla ruokaa ja suurin osa meni jopa suuhun asti, ehkä yksi kymmenestä tipahti lattialle ja niin vaan tyhjeni lautanen ihan hujauksessa. Missä välissä se on oppinut noin taitavaksi???! Taisi keskittyä ihan tosissaan ja siksi osasi noin hyvin! :)

Iso poika jo <3

 Meidän remppailut on nyt siinä vaiheessa, että lattiat valmistui viime viikolla, yksi karmeista on maalattu kahteen kertaan, muut vielä koskemattomia, osa listoista hiottu ja maalattu kahteen kertaan, osa niissäkin vielä täysin lähtötilanteessa koskemattomina, ehkäpä ensi kuun alkuun mennessä projekti alkaa olla ohi, sitten taidankin vähän postailla meidän kodista!

Pikku remonttiapulainen :)

Viimesiä viedään, vaatehuone sai lattian.

Kissatkin on jo vähän kasvanu ja Viljamista onkin tullu kissojen kanssa aikamoinen kaveri! Kissat onneksi suhtautuu hyvin poikaan, vaikka hän kuinka retuuttaa kissoja, eivät ne tee pojalle mitään. Täällä vähänväliä Viljami kantaa kissoja, milloin pää alaspäin roikottaa jaloista, välillä sattuu olla kissa oikeinpäinkin. Häntää on myös tosi kiva vedellä, lukuisista kielloista huolimatta... Silti kissut Viljamin kanssa leikkii, vaikka poitsu onkin niille välillä aika ilkeä, eivät onneksi ole pitkävihaista sorttia. ;)

Tuli taas paljon kuvia, mutta eipä tähän kellonaikaan oikeen ajatus enää luista... Ehkä ensi kerralla taas vähän jotain järkevää asiaakin. :D

Syksy tulee - oletko valmis?

Taas on se aika vuodesta kun joutuu vetää pitkät housut jalkaan ja hupparin päälle, ilma tuntuu varsinkin iltaisin viileältä, jopa vähän kylmältä näiden lämpimien viime viikkojen jälkeen. Äsken kävin ulkona kastelemassa kukkia tuolla viileässä tulevan syksyn enteilevässä pimeässä illassa ja samalla katselin taivaalla lenteleviä, kohti eteläisempiä maita suuntaavia joutsenia, jotka pitivät kovaa meteliä, jollain tapaa mieleni valtasi suru, sinne se kesä taas meni, aivan liian nopeasti.

Syksy ei ole koskaan ollut mieleeni. On pimeää, ulkona on kylmää, tuulee, sataa ja puistakin lähtee kaikki lehdet, maisemasta tulee taas niin karun näköinen. Ainut, mistä syksyssä pidän, on illat lämpimän viltin alla kynttilän valossa, oman pikku perheen kesken. Loppusyksystä alkaa taas jo joulun odotus, siitä ajasta vähän jo tykkään ja sitten tuleekin jo talvi (toivottavasti).

Viime viikolla hain hoitovapaaseen jatkoa vuoden loppuun asti. Tuntuu etuoikeutetulta, että saan viettää paljon aikaa ainakin vielä sinne asti pienen, rakkaan poikani kanssa. Toki työt jatkuu edelleen samanlaisena, eli käyn iltaisin ja lauantaisin töissä, mutta se riittää, tällä hetkellä en kaipaa yhtään enempää.

Sitten hypätään taas aiheesta toiseen. Hankimme aiemmin kesällä Viljamille välikäusi housut ulos syksyksi (tällaiset). Malli on aika korkea ja siinä on henkselit, joten housut jää todella hyvin takin alle. Olen kuitenkin alkanut epäilemään että riittävätkö kuitenkaan pelkät takki ja housut, vai pitäisikö kuitenkin ostaa vielä se vk-haalari ulos leikkejä varten? Mites te kokeneemmat taaperon omistajat, toimiiko takki ja housut käytännössä ulkoleikeissä vai onko haalari varmempi valinta?

Kuulumisia!

Viljami lähti äsken äitini kanssa kyläilemään loppupäiväksi, joten itsekin saan pitkästä aikaa rauhassa istahtaa koneen ääreen. Poika on ollut viime viikkoina suhteellisen paljon mun vanhempien kanssa kun J on tuota lattiaa laittanut ja mä oon ollut iltoja töissä, mutta hienosti poika viihtyy mummun ja paapan kanssa, joten mikäs siinä. :)

Itsekään en oikeastaan enään koe syyllisyyttä tai minkäänlaista outoa tunnetta, kun poika ei ole kotona, vaan muutamia tunteja hoidossa jossain. Ennen vuoden ikää Viljami oli todella harvoin hoidossa kenelläkään ja silloin tuntui aina vähän pahaltakin jättää hoitoon, mutta onhan tuo jo iso poika ja on itsekin aina valmiina lähtemään mummun ja paapan matkaan.

Meidän lattiaremontti alkaa olla jo melkoisen hyvässä vaiheessa. Makuuhuone valmistuu tänään ja sen jälkeen jäljelle jää enää keittiö ja vaatehuone! Sitten alkaakin listojen maalausrumba, sama tehdään myös ovien karmeille.

Kissanpennut on myös sopeutuneet hyvin, villejä ovat, mutta niinhän niiden kuuluukin olla.. ;) Kissat tulee myös yllättävän hyvin toimeen Viljamin kanssa. Yleensä Viljamilla on karkottava vaikutus kissoihin, mutta nämä pennut antaa kyllä koskea ja tulee Viljamin lähelle. Eivät myöskään ole ainakaan tähän mennessä tehneet pojalle mitään vaikka tämä on "vähän" tukistanut karvoista tai vetänyt hännästä... Kissanristiäisetkin on vietetty ja nimiksi valikoitui Vilma ja Lyyli. :D

Nyt täytyy kuitenkin taas kiiruhtaa ruoanlaittoon ja itsensä valmistelemiseen, koska pian lähden töihin taas illaksi. Palailen kun joku päivä kerkeän!

Lattiaremonttia ja kuulumisia Turusta!

Taas hujahtanut viime kirjoituksesta pitkä tovi, muuta syytä en sille löydä, aika ei yksinkertaisesti vain ole riittänyt tälle. Meillä on ollut viimeiset pari viikkoa semmosta härdelliä... Ollaan jo kauan keskenämme haaveiltu meidän kotiin uutta lattiaa. Kun tänne muutettiin, ei asunnon omistaja siihen suostunut, päätettiin kuitenkin kysyä uudemman kerran - ja meitä onnisti, hän suostui uusiin lattioihin. Viime viikolla käytiin valitsemassa lattia ja se laitettiin tilaukseen. Eilen aamulla käytiin osa niistä hakemassa ja aloitettiin lattiaremontti. Loput tulee ensi viikon aikana jälkitoimituksessa. Homma aloitettiin Viljamin huoneesta ja iltaan mennessä oltiin päästy puoleenväliin. Haastavaa tästä tekee tuo pikkumies, joka tottakai pyörii jaloissa koko ajan ja "auttaa", saisi olla silmät selässäkin kun on kuitenkin lattialla kaikkea pienellä vaarallista. Eilen meillä myös kävi paljon vieraita, joten sekin viivytti hommia.

Tänään aamulla taas jatkettiin, Viljami onneksi lähti vanhempieni kanssa isomummolaan päiväksi, eikä tänään pitäisi tulla vieraitakaan, joten syitä homman viivästymiselle on turha hakea muista kuin itsestä. ;)

Eilen aamupäivällä haettiin myös meidän uudet perheenjäsenet, kaksi pientä kissanpentua. Nimiä niillä ei vielä ole, mutta varsin valloittavia tapauksia ovat! <3 Ihana saada vähän lisää elämää tämän katon alle.

Sitten asiasta kukkaruukkuun, viikonloppua me vietettiin Turussa. Perjantaina olin aamulla töissä ja iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kohti Turkua. Viljami nukkui matkasta vain tunnin verran, joten voitte varmaan arvata, millainen loppumatka oli... Mikään ei poikaa kiinnostanut, ja ihan loppumatka sitten vain itkettiin. Päästiin kuitenkin perille niin, että kaikilla oli hermot vielä tallella. ;) Ilta vain istuskeltiin myöhälle yöhön ja juteltiin mukavia vähän isommalla porukalla.

Lauantaikin meni nopeasti. Illalla olin yhdessä äitini kanssa Down by the laiturissa, pojat ja isäni jäi meidän sukulaisten luo. Tultiin jo 11 aikaan illalla pois ja taas meni myöhään jutellessa ja grillaillessa. Sunnuntai aamulla pakkailtiin tavarat ja suunnattiin heti kahdeltatoista kauppakeskus Myllyyn. Viljami tuli meidän kanssa, J ja isäni meni poikien kaupoille. :D Pari tuntia kierreltiin kunnes Viljami alkoi väsyttää, ajettiin abc:lle syömään ja lähdettiin kotiinpäin. Illalla myöhään oltiin vasta kotona ja taas oli loppumatka pelkkää itkua, mutta luojan kiitos ei ole reissuja, johon Viljami tulisi mukaan, hetkeen tiedossa. :)

No nyt kyllä harmittaa...!

Tiedätkö tunteen kun haluat jotain niin kovasti, mutta et voi saada haluamaasi. Oli se sitten ihminen, eläin, asia, esine, mikä tahansa, tunne on sama. Vuosi takaperin etsittiin asuntoa tuloksetta. Pakko oli kuitenkin muuttaa pois meidän silloisesta, liian pienestä asunnosta ja löydettiinkin vuokralla oleva, kaikinpuolin kiva koti.

Olen senkin jälkeen katsellut säännöllisen epäsäännöllisesti myytäviä asuntoja ja vasta näin vuosi jälkeenpäin vastaan tuli juuri täydellinen koti, missä voisin viettää loppuelämäni. Tällä hetkellä on kuitenkin yksi pieni (eli aika suuri) ongelma. Meidän elämäntilanne ei ole nyt todellakaan otollinen asuntolainan hankkimiselle. Itselläni on vakaa työ ja tiedän sen jatkuvan, vaikka teenkin vain osa-aikaista, mutta J:n työkuviot ovat tällä hetkellä aika retuperällä, joten pettyneenä totean, ettei kannata edes harkita asuntolainaa, koska emme tulisi sitä saamaan.

Tänään kävimme illalla asuntoesittelyssä ja ai että rakastuin siihen taloon vielä entistä enemmän! <3 Kyseessä on remonttikohde. Asunto on kuitenkin asuttavassa kunnossa ja remontointi kestäisikin varmasti useita vuosia, kun tehtäisiin huone kerrallaan. Talo on yli satavuotias kaksikerroksinen hirsitalo, jossa tilaa riitti vaikka muille jakaa.

Kuten päätellä saattaa, talo olisi juuri unelmieni täyttymys ja saataisiin tehdä alusta loppuun juuri meidän näköinen talo. Pihapiirissäkään ei ollut mitään valittamista ja piharakennuksella riitti kokoa ja näköä, tuskin loppuisi säilytystila koskaan kesken. ;)

Ikävä kyllä, taitaa olla paras lopettaa tämä haaveilu siitä talosta, jota ei tulla koskaan saamaan... :( Toivotaan että sitten kun meillä mahdollisuus on lainaan, löytyisi edes joskus joku samantapainen unelmatalo... Voi että kun joku ymmärtäisi, miten kovasti sapettaa tällä hetkellä!! Ehkä yön jälkeen on huomenna valoisampia ajatuksia....