Terve taas!

Pian kaksi kuukautta kulunut edellisestä kerrasta kun kirjoittelin. Tämä aika on tavallaan ollut aika vapauttavaa, vaikkei päivääkään ole ollut, etteikö tämä mielessä olisi käynyt, olen vain samantien lytännyt sen ajatuksen johonkin pääkopan perukoille.

Viime kerrasta on TAAS tilanteet eläneet. Ei päästy omistajan kanssa yhteisymmärrykseen tämän asunnon hinnasta, joten ollaan pikku hiljaa mielissämme haudattu ajatus tämän asunnon ostamisesta. Ollaan aktiivisesti etsitty asuntoa tai taloa ja nyt se luultavasti täydellinen on löytynyt.

Kyseinen talo oli aiemmin syksyllä myynnissä ja sitä katseltiinkin moneen kertaan ilman minkäänlaisia ostoaikeita. Kun päätös tehtiin ettei tätä tämänhetkistä asuntoa osteta, oli meillä molemmilla mielessä se yksi talo ja pyydettiin esittelyä. Seuraavana päivänä välittäjä kuitenkin ilmoitti, että omistaja vetää talon pois myynnistä.

Pari kuukautta kului ja asia edelleen vaivasi ja kaihersi molempien mielessä. Yksi maanantai mies ilmoittikin mulle, että oli soittanut talon omistajalle ja päästäsiin seuraavana lauantaina katsomaan taloa. Voin kertoa että se oli tuhottoman pitkän tuntuinen viikko...

Maaliskuinen lauantai vihdoin koitti ja viimeistään kun taloon mentiin sisälle, taisi molemmille tulla se kuuluisa tunne, että tässä se nyt on, meidän tuleva talo, joka on pakko saada. Omistaja oli meidän onneksi edelleen halukas myymään talon ja tässä ollaankin nyt pari viikkoa odoteltu kuntokartoitusta, joka tehdään ylihuomenna torstaina. Loppuviikolla ollaankin luultavasti viisaampia sen suhteen, että lähdetäänkö tässä nyt tosissaan hieromaan kauppoja!