Tiedätkö tunteen kun haluat jotain niin kovasti, mutta et voi saada haluamaasi. Oli se sitten ihminen, eläin, asia, esine, mikä tahansa, tunne on sama. Vuosi takaperin etsittiin asuntoa tuloksetta. Pakko oli kuitenkin muuttaa pois meidän silloisesta, liian pienestä asunnosta ja löydettiinkin vuokralla oleva, kaikinpuolin kiva koti.
Olen senkin jälkeen katsellut säännöllisen epäsäännöllisesti myytäviä asuntoja ja vasta näin vuosi jälkeenpäin vastaan tuli juuri täydellinen koti, missä voisin viettää loppuelämäni. Tällä hetkellä on kuitenkin yksi pieni (eli aika suuri) ongelma. Meidän elämäntilanne ei ole nyt todellakaan otollinen asuntolainan hankkimiselle. Itselläni on vakaa työ ja tiedän sen jatkuvan, vaikka teenkin vain osa-aikaista, mutta J:n työkuviot ovat tällä hetkellä aika retuperällä, joten pettyneenä totean, ettei kannata edes harkita asuntolainaa, koska emme tulisi sitä saamaan.
Tänään kävimme illalla asuntoesittelyssä ja ai että rakastuin siihen taloon vielä entistä enemmän! <3 Kyseessä on remonttikohde. Asunto on kuitenkin asuttavassa kunnossa ja remontointi kestäisikin varmasti useita vuosia, kun tehtäisiin huone kerrallaan. Talo on yli satavuotias kaksikerroksinen hirsitalo, jossa tilaa riitti vaikka muille jakaa.
Kuten päätellä saattaa, talo olisi juuri unelmieni täyttymys ja saataisiin tehdä alusta loppuun juuri meidän näköinen talo. Pihapiirissäkään ei ollut mitään valittamista ja piharakennuksella riitti kokoa ja näköä, tuskin loppuisi säilytystila koskaan kesken. ;)
Ikävä kyllä, taitaa olla paras lopettaa tämä haaveilu siitä talosta, jota ei tulla koskaan saamaan... :( Toivotaan että sitten kun meillä mahdollisuus on lainaan, löytyisi edes joskus joku samantapainen unelmatalo... Voi että kun joku ymmärtäisi, miten kovasti sapettaa tällä hetkellä!! Ehkä yön jälkeen on huomenna valoisampia ajatuksia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti