Kickstart my heart

Kickstart my heart

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pitää olla pikkasen lihava?

Oon jo pitemmän aikaa päässäni pyöritellyt ajatusta josko sitä vähän saisi tuota painoa pois... Olen aina ollut aika pienikokoinen ja suhteellisen laiha. Joskus yläasteella painoin mielestäni liikaa ja ammattikoulussa painoin jo pari-kolme kiloa vähemmän ja saman painoin myös puolitoista vuotta sitten kun tulin raskaaksi. Ennen raskautta olin siis suhteellisen tyytyväinen painooni ja vartalooni, välillä ajattelin ehkä jopa, että olisi kiva jos olisin vähän lihavampi.

Raskauden aikana painoa tuli n.11 kiloa ja muutama viikko synnytyksen jälkeen kaikki oli kadonnut, taisi 12 tai 13 kiloa näyttää puntari vähemmän kuin ennen synnytystä. Pian tuli kuitenkin yksi tai kaksi kiloa lisää, eli ns. lähtöpainoon ja olin tyytyväinen, enhän ollut tehnyt sen eteen edes mitään. Näillä mitoilla mentiin kesän loppuun mutta sitten tapahtui jotain. Salakavalasti näitä kiloja on tässä pikkuhiljaa kertynyt ja jo muutaman kuukauden olen painanut kolme-neljä kiloa enemmän kuin lähtöpaino ennen raskautta, eli siinä on ne neljä kiloa mulle liikaa, ja kyllä, se näkyy makkaroina istuessa ja seistessä pienenä outokumpuna, josta äitini aina jaksaa vitsailla, että koska se mun uus vauva tuleekaan...

Joskus loka-marraskuussa innostuin että nyt tuo maha saa luvan lähteä ja lyhyeen se innostus sitten loppui, en vain jaksanut tehdä asialle mitään ja se jopa vähän unohtui. Ennen joulua äitini teki mulle mekon ja mittasi vyötärön. Siinähän oli sitten 10 senttiä enemmän kuin ennen raskautta ja se jäi kaivelemaan mieltäni ja päätin ottaa tosissaan nyt itseäni niskasta ja tehdä asialle jotain, heti jouluherkutteluiden jälkeen. Tällä viikolla nyt sitten maanantaina aloitin, kotikonstein mennään ja katsotaan millaisiin tuloksiin se riittää vai riittääkö mihinkään vai tuleeko taas legendaarinen innostuksen loppuminen. Kiloja ei tarvitse niinkään tippua, no toki muutama kilo, mutta lähinnä tavoitteena olisi saada tuo mahassa vellova outokumpu takaisin kiinteäksi ja kaivaa ne vatsalihakset sieltä haudasta takaisin maan pinnalle! Toki ymmärrän että ylimääräistä nahkaa on mahassa vielä jonkun verran kun se raskaudessa niin paljon venyi mutta toivon että sekin ajan myötä palautuu edes lähelle entistä.


Eli tässä on lähtötilanne, rakas pömppömasuni! Seuraavissa kuvissa on mahaa vedelty sisään jotta näkyisi, mikä on tavoite.
Toki tuossakin tuo pikku pömppö pilkistää mutta toivottavsti ei pilkistä enää hetken päästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti