Kaksi ensimmäistä 30 tunnin työviikkoa takana ja hyvältä ainakin vielä tuntuu! Ensimmäisellä viikolla olin loppuviikon kuumeessa, mutta kärvistelin silti töissä kaksi päivää puolikuntoisena. Viljamin päivähoito asioissa on ollut vähän sekaannusta, mutta nekin nyt selvitetty. Alunperin kun hain paikkaa tammikuun alusta, päätös meille paikasta tuli ja papereissa luki pojalla olevan paikka perhepäivähoidossa helmikuun alusta. Nyt kuitenkin viime viikolla mulle alettiin soitella että onko poika tulossa hoitoon vai ei kun ei ole mitään kuulunut. Ihmeissäni siinä sopertelin että meidän papereissa lukee 2.helmikuuta alkaen... Tämän alueen hoitovastaava olikin kirjoittanut meidän papereihin väärin ja hoito olisikin nyt alkanut sitten tammikuun alussa. Muutaman puhelun jälkeen kuitenkin jokaisen osapuolen kanssa sovittiin että aloitetaan sitten helmikuun alusta, niin selkeimmin järjestyy koko homma.
Maanantaina ajattelin soitella hoitotädille uudemman kerran, niin saadaan sovittua tutustumispäivät. Nyt ainakin tuntuu että tämä on oikea aika laittaa poika osa-aikaisesti hoitoon, sillä ihme kyllä, olen aika innoissani tästä hoito-asiasta. Musta on kivaa, että poika saa edes muutamana päivänä viikossa kunnolla tekemistä, sellaistakin mitä kotona emme osaa/tajua hänelle tarjota. Lisäksi hän pääsee ulos kunnolla touhaamaan muiden lasten kanssa, jnejne...
Viime lauantaina Viljami oli yökylässä mun vanhemmilla ja niillä oli mennyt paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Kiltisti Viljami oli alkanut illalla nukkumaan ja nukkunut koko yön putkeen aamu yhdeksään asti, tuo kotona koko yön nukkuminenkin on nykyään niin hakusessa kun olla voi. Me käytiin ystäväpariskunnan kanssa syömässä keilaamassa ja jatkettiin siitä vielä baarittelun merkeissä ja sieltä tultiin vielä meille istumaan loppuyötä. Usein me ei tosiaankaan baarissa käydä, siitä kertoo ehkä sekin että tää oli eka kerta nyt, kun oltiin me vanhemmat yhdessä baarissa sen jälkeen kun poika on syntynyt ja siitä nyt on pian kaksi vuotta ja siihen vielä raskausaika päälle. :D Toki ollaan sillointällöin käyty just syömässä, elokuvissa jne muuten vietetty aikaa yhdessä ja ystävien kanssa.
Sunnuntaina lähdettiin käymään yhdessä isossa huonekalukaupassa vähän kauempana maakunnassa ja aikamme sielä pyörittyä ja pähkäiltyä, ostettiin sohva! Monta sataa kalliimpi se oli kuin budjetti, mutta tällä kertaa luotan että saan rahoilleni vastinetta, vaikka kukkaro köhtyikin noin 500e yli budjetin.. Heti alkuviikolla saatiin kaupaksi meidän kaksi tämänhetkistä sohvaa, joten nyt ollaankin ilman sohvaa helmikuun puoleen väliin asti, ennenkuin uusi sohva saapuu. Onneksi pojan huoneessa on ollut vuodesohva, joten se saa nyt kelvata siksi aikaa olohuoneen istumapaikaksi kunnes uutukainen saapuu.
Meillä on ollut jo jonkun aikaa ongelmia pojan kanssa nukkumaanmenon suhteen. Siinä kestää, kestää ja vielä vähän kestää, kello alkaa lähennellä jo puolta yötä joka ilta, kunnes uni vasta valtaa pienen miehen. Tänään vähän vahingossa saatiin rytmitettyä päivä niin, että poitsukkeli meni sänkyyn 21.10 ja 21.15 saapui jo nukkumatti, voitte vaan arvata kuinka innoissaan tämä mamma oli, kerrankin edes hetki omaa aikaa!!!! Varsinkin kun vertaa esim eiliseen, jolloin pojalle uni tuli vasta 23.45 ja jouduin itsekin mennä samantien nukkumaan, kun aamulla työvuoro alkoi jo klo 9. Ja tuolla edellämainitulla tavalla on menty jo pidemmän aikaa, joten siksi tämänkin postauksen alku on lojunut luonnoksissa jo pian parisen viikkoa, kun ei vain yksinkertaisesti ole aikaa tulla koneelle ja se harmittaa.
Nyt kuitenkin aion sulkea ruudun ja antaa pitkästä aikaa myös tuolle isommalle ukkelille aikaa edes hetkeksi. Tästä tuli aikamoinen sekametelisoppa kun hypin aiheesta toiseen, näpyttelin vain sitä mukaa kun mieleen jotakin tuli ja kyllä pää savuaakin aikamoista höyryä kun ei ole hetkeen päässyt kirjoittelemaan, palataan taas kun aika antaa myöden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti