Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille?

Harvoin puhun täällä läheisteni asioista, mutta tästä asiasta olen sen verran onnellinen että haluan sen jakaa. Kerroin aiemmin täällä, että äitini isoäiti oli vakavasti sairas ja häntä odotti leikkaus.

Elettiin maaliskuun loppua, mummo oli puolitoista vuotta takaperin ollut isossa sydänleikkauksessa, josta hän selvisi. Ennen leikkausta hän oli valmistellut itsensä siihen että lähtee viimeistään leikkauksen myötä maan päältä, se oli masentavaa kuultavaa, kun hän rivien välistä hyvästeli läheisensä, hän ei elätellyt yhtään toivonkipinää. Vaan kuinka kävikään, hän toipui todella hyvin ja nopeasti, muutaman kuukauden päästä oli jo taas elämää täynnä ja teki asioita, joita ei sydänvaivojen takia ollut pystynyt tekemään pitkiin aikoihin.

Puolitoista vuotta kului äkkiä, mummolla oli elämänhalu palautunut ennalleen, hän nautti elämästään. Kunnes yhtäkkiä ihan puun takaa, tuli kaikille yllätyksenä seuraava vastoinkäyminen. Elettiin maaliskuun loppua 2014, hänellä todettiin paksusuolensyöpä, pahanlaatuinen. Syöpä, johon joka toinen siihen sairastuva kuolee.

Nyt kaikki oli kuitenkin toisin vaikka riskit oli suuremmat. Viimeisen kerran kun hänet näin, hänellä oli yhä elämänhalu jäljellä, hän oli varma että selättää syövän. En kuullut pihaustakaan siitä epätoivosta, joka oli edellisen, puolentoista vuoden takaisen leikkauksen edellä. Heti pääsiäisen jälkeen mummo leikattiin kiireellisenä. Leikkaus meni hyvin, hän oli vuorokauden heräämössä. Seuraavana päivänä kuitenkin nousi korkea kuume. Me muut oltiin aika varmoja, että viimeistään nyt lähtö tulee. Mutta eipä tullutkaan, kuume laski, muutama viikko sairaalassa lepoa ja nyt hän on jo viikon verran ollut kotona. Tutkimuksista selvisi että syöpä saatiin kokonaan leikattua pois, joten ei tarvita raskaita sädehoitoja, tms.

Niin vaan selvisi meidän teräsmummo tästäkin koettelemuksesta, vaikka niin vanha jo onkin. Toivottavasti edessä on vielä monia onnellisia vuosia, eikä syöpä uusiudu. <3

Kuva: we heart it.