Paluu töihin

Ensiksi, anteeksi pitkä hiljaisuuteni. Aikaa tälle ei yksinkertaisesti vain ole ollut. Pitkän harkinnan jälkeen olen joutunut päätymään ratkaisuun, että mun on pakko mennä takaisin töihin. Rahat ei vain yksinkertaisesti riitä enää montaa kuukautta jos en käy töissä. Toki me pärjättäisiin hyvin pelkästään näinkin, että isukki käy töissä, mutta en ole niitä ihmisiä, jotka elää puolison rahoilla. Käytän tasan tarkkaan vain omia rahojani, J:n rahoihin en kajoa.

Se että kävisin kokopäiväisesti töissä, ei ollut edes vaihtoehto. Viljami on mielestäni vaan ihan liian pieni mennäkseen vieraalle hoitoon ja itse kun haluaisin olla kotona mahdollisimman pitkään, tätä menetettyä aikaa kun ei koskaan saa takaisin.

Viime keskiviikkona kävin "työhaastattelussa", paikka oli kyllä jo melkein alun alkaen mun, mutta jos nyt tuota sanaa täytyy käyttää. Päästiin yhteisymmärrykseen yllättävän helposti siitä, minkälainen tuntimäärä viikossa olisi mulle sopiva. Tunnit vaihtelee vähän viikottain, mutta pääsääntöisesti teen noin 20 tuntia viikossa, joinakin viikkoina vähän vähemmänkin. 20 tuntia oli mun ehdoton takaraja mitä en halua ylittää. Tämä tarkoittaa kolmea iltaa viikossa (4h per ilta) ja lauantaita (7h). Iltavuorot on klo 16-20 ja nuo lauantait 9-16. Tuo tuntuu nyt tällä hetkellä aika paljolta, mutta tämän viikon jälkeen ollaan viisaampia, tuntuuko tuo tuntimäärä todellisuudessa paljolta.

Eilen oli mun ensimmäinen työvuoro ja ensimmäinen päivä oli ainakin mukava ja kului äkkiä. Pojat oli hyvin pärjänneet kahdestaan, taitaa niiden muutenkin olla korkea aika alkaa viettämään myös kahdenkeskistä aikaa.

Vähän sekavin tuntein eilen menin töihin. Tavallaan mulla oli huono omatunto siitä, että en tätäkin aikaa vietä Viljamin kanssa, mutta samalla järki kolkutteli pääkopassa, että mun on pakko tehdä näin, jotta ei tilit mene ihan nollille. Nohhh, aika näyttää, kuinka tämä arki lähtee tästä rullaamaan.. :)

Pikapika kuulumiset

Taas on mennyt hävyttömän monta päivää siitä kun oon jaksanut mitään kirjoitella! Joka päivä oon kyllä muiden uudet postaukset käynyt lukemassa mutta itse en ole saanut mitään aikaiseksi, eikä oikeastaan ole ollut siihen aikaakaan.

Viikonloppu meni touhutessa. Lauantaina Viljami oli illan hoidossa ja me päästiin viettämään vähän kahdenkeskistä aikaa, joka tuli kyllä tarpeeseen. Sunnuntaina oli vuorossa isoäitini miehen 70-v syntymäpäiväjuhlat ja kolme tuntia meni pelkästään matkoihin ja yli neljä tuntia viihdyttiin juhlissa. Juhlien jälkeen käytiin vielä katsomassa äitini isoäitiä, jolle on äkillisesti tullut vakava sairaus, mummo oli kuitenkin elämää täynnä, vaikka toisin pelkäsin, viikon päästä odottaa kiireellisenä leikkaus joka pitkälti määrittää tulevaisuuden, toivon sydämmeni pohjasta, ettei ollut viimeinen kerta kun mummon tapasin. <3

Loppuviikolle ja pääsiäiselle meillä on taas paljon kaikkea ohjelmaa, yritän kuitenkin jossain välissä vähän jotain kirjotella!

Synttärilahjat

Ajattelin tehdä lahjoista erillisen postauksen. Lahjoja tuli PALJON, ihan liikaa... Muutamia asioita toivottiin, pihaleluja, hiekkalaatikkoa, pottaa ja vaatteita. Leluja tuli tosi paljon (ihan niinkun niitä ei ennestään jo olisi..). Pihalelujakin tuli paljon, mutta onneksi ne saa pian viedä ulos. Vaatteitakin tuli yllättävän paljon ja hyvä niin, koska niitä tarvitsee aina.

Murun 1-vuotis synttärit!

Lauantaina meillä oli isot synttärijuhlat! Aamu oli kiireisempi kun arvelinkaan ja tottakai siihen iski pieni kakkufiasko. Olin samaisen kakun tehnyt kaksi kertaa jo aiemmin ja koskaan, ei kerma ollut valunut, vaan yllätysyllätys siinä kiireessä, nytpä valui! Olin siis pursottanut reunoille kermat ja tein koristeita, niin yhtäkkiä puolesta kakusta reunojen kermat lähti valumaan ja kaatui pöydälle yhtenä isona seinämänä.... Kello oli tässä vaiheessa n.puoli kaksi ja kahdelta tuli ensimmäiset vieraat. Isukki lähti siinä kiireellä lähimpään kauppaan, johon on joku 7-8 kilometriä ja kävikin siellä ennätysajassa tuoden kolme purkkia uutta kermaa. :D Hän sai tehtäväksi vatkata uuden kerman sillä aikaa kun itselle puin juhlavaatteet ja eikun pursottelemaan itkua vääntäen kermat uudestaan...

Täsmällisinä ensimmäiset vieraat tulikin klo14.02 ja kaikki tarjottavat oli asettelematta tarjoilulautasille. Minä hääräilin keittiössä ja pojat viihdytti vieraita ja yhtäkkiä olikin jo tupa täynnä. Tulojärjestyksessä alettiin kahvittelemaan ja välissä sai isikin tulla tiskailemaan kun loppui kahvikupit. Ensimmäisen vierasryntäyksen jälkeen kaikki tiskikoneeseen ja 30minuutin pikapesu ennen seuraavia vieraita. Tasaisesti ensimmäisiä alkoi lähteä kun tuli lisää kolmen ja neljän aikaan ja siinä olikin vähän rauhallisempi vaihe. 6-7 aikaan tuli sitten vielä pieni versio ryntäyksestä kun viimeiset neljä perhettä tuli käymään. Puoli yhdeksältä viimeiset lähtivät ja saatiin huokaista helpotuksesta, onneksi näitä tulee olemaan vaan kerran vuodessa.. :D Illalla Viljamikin simahti melko helposti ja me mentiin käymään saunassa, jotta saisi oikein rentoutua ennen nukkumaanmenoa.

Isomummun miehen sylistä on turvallista katsella maailmaa! <3

Paappa testailee innokkaiden kanssa uusia leluja <3

"MoiMoi"

Synttärikakun maistelua...

Kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi!

Viljami ja mummu <3

Semmoset oli meidän 1v - pirskeet, luojan kiitos, että vasta vuoden päästä uudestaan.. :D

1.v - neuvola

Tänään aamulla heräiltiin normi aikaan suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen. Nostin Viljamin viereen ja poitsu otti aamumaidon ja olisi vielä halunnut jatkaa unia mutta ilkeänä silittelin ja juttelin hiljaa, ettei pääse nukahtamaan. Vartti makoiltiin ja noustiin ylös. Vaatteet päälle, hampaiden pesu ja aamupuuroa keittelemään. Viljami leikki sillä aikaa uusilla leluillaan kun puuro keittyi ja mäkin kerkesin syödä sillä aikaa kaikessa rauhassa. Viljamille ei puuro oikeen taas laskenut. Menin meikkaamaan ja pian mun perässä seurasi vessaan pikku tuholainen joka paukutti vessanpöntön kantta ja leikki mun meikkipussilla. Kellohan siinä riensi tuhatta ja sataa, äkkiä pojalle haalari päälle ja viittä vaille 10 tultiin autoon. Onneksi meillä on neuvolaan vaan parin kilometrin matka, joten tais mennä se tasan kaks minuuttia kun hurautettiin sinne ja päästiin heti neukkutätin huoneeseen.

Aluksi Viljami leikki siinä lattialle ja me juteltiin kaikesta kehityksestä ja ruokavaliosta yms. Sitten mentiin mittailemaan ensin päänympärys, pituus ja paino. Sen jälkeen hetken sai taas leikkiä ja sitten oli piikkien vuoro. :( Ensin Viljami katsoi piikkiä mutta ei tietenkään tiennyt mikä se on, joten ei osaanut pelätä ja itku alkoi siinä vaiheessa kun pistettiin ja tuli ihan vaan "tavallista" itkua. Hetki pidettiin taukoa ja vaihdettiin toiselle puolelle istumaan. Täti toi seuraavan neulan näköetäisyydelle niin Viljami alkoi jo siinä vaiheessa kun vaan näki sen niin itkeä ihan hysteerisenä ja kun pistettiin, muuttui itku vielä pahemmaksi. En edes muista koska olisi itkenyt noin kovaa.. :( On nuo piikit aina äideillekin varmaan melkein yhtä kauheita henkisesti, kun pitää katsoa kuinka pieni kärsii. :S Viitisen minuuttia itkeskeli sen jälkeen, kunnes rauhoittui, mutta aina kun vilkaisikin neukkutätiä, alkoi nyyhkytys. Kolmas piikki mennään ottamaan vasta kuukauden päästä.

1v Neuvolakäynnin mitat ja terveiset: (suluissa 10kk - mitat)
Paino 10 025g (10 015g)
Pituus 75,6cm (73,2cm)
Pipo 48,7cm (48,2cm)
Neuvolaterveiset: Hyvä kasvu, vauvapyöreys on menossa pois. Ymmärtää sanoja. Nousee pystyyn tukea vasten ja kävelee tueten. Kehittyy hyvin. D-vit. 10mikrogr= 5tippaa.

Viljami 1-vuotta

Tänään se suuri päivä vihdoin on, mun oma pikkumies täytti 1-vuotta! <3 Kliseistä kyllä, en tajua, miten nopeasti tää vuosi on mennyt.. Hassua, miten muistan kuin eilisen, sen päivän ja ensimmäisen yön kun Viljami syntyi. Muistan kuinka yhden aikaan yöllä mentiin osastolle synnytyssalista ja heti mut jätettiin yksin vauvan kanssa. Kaikki oli ihan uutta, en nukkunut koko yönä, eikä mulla ollut hajuakaan siitä, mitä mun ois pitänyt tehdä sille mun paidan sisällä nukkuvalle vauvalle.

Näin pieni rääpäle se vuosi sitten oli <3

Aamukierroksen hoitaja kysyi, oonko jo kerennyt vaihtaa vaipan ensimmäisen kerran ja nyt jälkeenpäin hävettää myöntää, ettei mulle tullut koko yönä edes mieleen että sille vauvalle pitäis ehkä vaihtaa vaippa.. :D Pikkuhiljaa ne rutiinit siitä tuli ja oppi käsittelemään sitä niinkin ihmeellistä asiaa, kun vauva. :)

Ensimmäiset viikot, tai oikeastaan ehkä jopa ensimmäiset kuukaudet meni aika sumun peitossa, valvottiin monia öitä, Viljami itki iltaisin ja öisin paljon, myönnän, että se oli raskasta, mutta aina muistutin itseäni siitä, että kyllä tää joskus helpottaa, ja niin se myös helpotti. Viime ajat on nukuttu jo paremmin, yhdellä tai kahdella heräyksellä, enkä enää edes muista, minkälaista oli herätä puolen tunnin välein.

Puolen vuoden jälkeen Viljamista alkoi olla päivisin jo vähän seuraakin ja nykyään meillä on jo leikkejäkin! Nykyään on kyllä kiva kun pystyy oikeesti tehdä jotain yhdessä, ja odotan innolla ens kesää, että saadaan olla paljon ulkona.

Niin se vaan kasvoi tuo pieni rääpäle isoksi, vuoden ikäiseksi pojaksi ja vauva vuosi on nyt virallisesti ohi. Mulla itsellä on tunteet aika ristiriitaisia, olen innoissani siitä, että pieni oppii joka päivä jotain uutta, mutta samalla mulla on usein tosi haikee olo, kuinka mun pieni vauva on jo niiiiin iso! <3

Ensimmäinen synttärilahja <3

Eilen ja tänään ollaan siivottu ja leivottu, huomenna sitten juhlitaan isosti ensimmäisiä synttäreitä. <3

Viljamin 1v kuvaussessio nro.2

Viime lauantaina oli kuvaus nro. kakkosen vuoro. Valokuvaaja tuli aamupäivällä meille kotiin. Ensin kuvailtiin sisällä Viljamin huoneessa ja sen jälkeen siirryttiin vielä ulos ottamaan muutamia kuvia, kun oli niin hieno ilma. Joten tässä taas tutuksi tullut kuvapläjäys!