Viljamin kuulumiset

Nyt ajattelin vähän päivitellä että mitä meidän pieni mies jo osaa vaikka se niin vauva vielä onkin! Eli hymyilemään alettiin toukokuun alun jälkeen. Ensimmäiset viikot hymyjä vilauteltiin vaan harvoin ja pelkästään mulle. Kesäkuun alussa hymyiltiin jo melko paljon ja ensimmäiset ulkopuolisetkin näki vilauksia hymystä, jos sattui olla oikealla hetkellä paikalla. Nykyään meillä hymyillään ja paljon ja nyt niitä hymyjä uskaltaa jo näytellä muillekkin kun pelkästään äitille. :)

Kesäkuun lopulla muistaakseni oli vaihe kun Viljami kovasti yritti jutella ja oli paljonkin äänessä mutta mihin se on kadonnut?? Viime viikkoina tuntuu että jokeltelu on vaan vähentynyt, taitaa tulla aika hiljainen poika, niinkun äitinsäkin. ;)

Päätä ollaan kannateltu jo kauan, en edes muista mistä asti mutta koko ajan jaksaa olla enemmän ja enemmän masullaan, kun aluksi viihtyi alle puoli minuuttia ja sitten tuli itku. Nykyään poika hymyilee ja naureskelee leluille samalla kun makaa masulla ja saattaa viisikin minuuttia siinä viihtyä mutta sitten väsyy pienen niska ja alkaa kitisemään jolloin palvelija kääntää takaisin selälleen...

Neuvolassa ei ole kertaakaan onnistunut käsistä nostettaessa kannattelemaan päätään ja itseasiassa eilen onnistuttiin vasta kotonakin siinä ensimmäistä kertaa, tosin harjoittelukin on aikalailla unohtunut mutta ehkä me nyt muistetaan treenailla sitä enemmän!

Myös viimesen viikon aikana meillä on alettu kääntymään selältä kyljelleen, tai siis oikealle kyljelle, vasemmasta ei ole tietoakaan. :D Vielä kuitenkin päällimmäinen jalka jää taakse melkein aina, välillä se jo tulee eteen ja siitä ei olekaan sitten kaukana niin käännyttäisiin jo masulle, ehkä sekin tässä piakkoin alkaa onnistumaan.

Siinäpä taisi suurimmat edistysaskeleet olla, voi että, pian se jo istuu ja ryömii ja konttaa ja äkkiä jo käveleekin, aika kun menee niin äkkiä! :)

Melkein pitemmät kynnet kun äitillä ;)