Neuvola

Viime viikolla käytiin neuvolassa ekan kerran ja pienen etsinnän ja myöhästymisen kera löydettiin kun löydettiinkin oikeeseen paikkaan. Aamun aikana meitä molempia oli varmasti jännittänyt ihan riittävästi mutta odotushuoneeseen kun pääsi niin sielä jännitys kyllä vaihtui innokkaaseen odotukseen. Meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan ja melkein pari tuntia sillä reissulla kestikin mutta jäi kyllä tosi hyvä mieli ensimmäisestä neuvolakäynnistä! :) Neuvola täti oli tositosi mukava ja ihanan sydämmellinen nainen ja oli kyllä varmasti aivan oikealla alalla. Ne pari tuntia ei ollu semmosta tenttaamista ja kyselemistä mitä ehkä ekalta kerralta odotin, vaan koko ajan vaan keskusteltiin ja täti sai vastaukset sitä kautta. Pelkäsin myös ehkä vähän että sielä odottaisi joka vanhempi ilkeä täti jonka mielestä me tehdään lapsi liian aikasin, koska näitä juttuja oon kyllä kuullu ihan riittävästi miten nuoria vanhempia kohdellaan. Mutta onneksi mikään ei ollut niinkun olin pelännyt ja ajatellut! :)

Yleensä sydänääniä ei kuunnella vielä näin aikasessa vaiheessa ja neuvolatätikin sanoi monta kertaa että kuunnellaan jos me halutaan mutta yleensä ei kuunnella koska sieltä tuskin vielä kuuluu mitään. Mulle itselle ei ollut välttämätöntä että kuunneltaisiin koska tiesin että tuskin mitään kuuluu ja sitten kuitenkin ehkä vähän petyn, mutta Juuso halus että kuunnellaan, joten eikun makaamaan ja maha esiin ja kone käyntiin! Hetken täti siinä surrutteli koneella ja kuului vaan mun oma sydän ja pulssi yms, mutta sitten vasemmasta reunasta ihan alhaalta kuului järkyttävän kova ja nopea jumputus! Sielä se pikkunen oli :´) En ymmärrä miten jostain niin pienestä (kirsikan kokonen tms) voi kuulua niin kovat sydämmenlyönnit! Neuvolatätikin alkoi nauraa että kylläpäs sillä on kova elämä jo menossa. :D Enkä ylipäätään ymmärrä miten jossain niin pienessä voi olla niin paljon elämää! Oli kyllä ehdottomasti hienoin hetki tähän mennessä kun kuuli pikkusen sydänäänet<3

Tänään kävin aamulla sitten sairaalassa labrassa verikokeessa ja vein pissinäytteet. Otti kyllä kipeetä kun kolme pulloa otettiin verta. Sen jälkeen kävin kaupassa ja nyt pitäis 40 minuutin päästä olla töissä. Koitan tehdä muutaman iltavuoron jos mun olisi illassa helpompi olla kun aamussa. Aamut on vaan aina niin tuskaa töissä kun saa ravata vessassa koko ajan. Eilen varasin ajan myös ensimmäiseen ultraan joka ois tasan kolmen viikon päästä tiistaina, menispä aika nopeeta! Kohta mennään jo alle kolmenkymmenen viikon, koska jäljellä on enään 30 viikkoa ja kaksi päivää odottelua! :) Lauantaina pitäis mennä Tampereelle teatteriin kattomaan Veriveljet. Ajankohta ei todellakaan oo mikään hyvä, koska pahoinvoinnin suhteen tää viikko on ollu ehdottomasti pahin mutta toivottavasti mä siitä jotenkin selviän!