Pikku poju on vihdoin syntynyt! Ei kylläkään meille vaan äitini pikkuveljelle H:lle ja hänen vaimolleen A:lle, eli minulle uunituore serkku. Kauan ja hartaasti tuota pikkumiestä odoteltiinkin ja keisarileikkauksella tiistaina päivällä pikkuinen putkahti maailmaan. Perjantaina olivat päässeet kotiin ja eihän me maltettu pidempään odottaa joten tänään suunnattiin auton nokka kohti pikkupojua. Isänsä sylissä se pikkumies siinä tuhisi välillä availlen silmiä, pitäähän sitä välillä seurata mitä ympärillä tapahtuu. :) Myöhemmin kun pojun otin syliin niin kyllähän siinä sydän suli, niin ihana pikku suloisuus! <3 Muutamaan vuoteen en ollut pikkuista sylissä pidellyt kun ei oikeen kenellekkään ole lähiaikoina tullut lapsia joten ei sitä enään muistanut sitä pientä nenänpäätä ja pikkuruisia korvia, saatikaan miltä näyttää ne pikku pallovarpaat ja sormet! Voi luoja että tuli kauhea vauvakuume. :D Koko loppupäivä menikin sitten vähän oudossa olossa, jotenkin tuli paha olo siitä että omaa pikkuista pitää vielä hetki odottaa kun pojun jälkeen haluaisi koko ajan pidellä sitä pikkuista ja vaan tuijottaa...<3 Noo eihän tässä ole enään kun 9 ja puoli viikkoa odotusta jäljellä mutta eipä se nyt paljoa lohduta kun vauvan kaipuu on tässä hetkessä niin kova!
Huomenna aamulla mennään taas neuvolaan, tämä päivä jo pitänyt vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa ettei sokerimittari näyttäisi taas kauheuksia. Ollaan käyty nyt jo kahdessa perhevalmennuksessa. Meidän ryhmässä muut äipät on kolmenkympin paikkeilla, muutama kaksvitonen mutta muut sitä vanhempia, osa jo ylikin kolmenkymmenen joten ensimmäistä kertaa raskauden aikana koin sen tunteen kun itseäni katsotaan alaspäin, että olisin jotenkin huonompi kun vanhemmat ensi kertaa äidiksi tulevat. Tämä tapahtui vaan ensimmäisellä valmennuskerralla ja lähinnä yksi tuleva isä vilkuili meitä aliarvioivasti vähän väliä, eli ei niinkään kukaan äideistä. Katse kertoi kyllä kaiken mitä tuo kyseinen mies meistä ajatteli... Toisella valmennuskerralla kaikki olivat jo vähän rennompia ja alkoivat pikkuhiljaa keskenäänkin jutella ja vitsailla, sen kerran aiheena oli vauvan hoito joten vitsiä kyllä lensi suunnalta jos toiseltakin ja kaikki nauroivat. :D
Kaksi valmennuskertaa on vielä ennen vauvan syntymää jäljellä ja kunhan me kaikki maaliskuun lopun ja huhtikuun puolenvälin välissä olevat äipät ollaan vauvelit saatu pihalle masusta on neljä kertaa perhevalmennusta sen jälkeen luvassa, tosin vain äitien ja vauvojen kesken, näissä ennen synnytystä valmennuskerroilla kun on isätkin mukana. Kerran kuukaudessa on myös pelkkä äideille suunnattu perhevalmennus mutta juuri noiden ennakkoluulojen ja alaspäin katsomisten takia jätin ensimmäisen kerran väliin koska joutuisin mennä niiden katseiden eteen yksin ja jos sielä ei sattuisikaan olla ketään nuorempaa kun juuri noita "kolmekymppisiä".. Luultavasti jätän väliin myös tulevat kerrat, en halua tahallaan aiheuttaa itselleni pahaa oloa joka siitä kuitenkin tulisi jos joku jotain kommentoisi siitä että olen raskaana/ millainen äiti minusta tulee.
Viime viikon perjantaina oli postiin tullut äitiyspakkaus ja maanantaina kävin sen sitten hakemassa, olihan sielä kaikkea ihanaa, harmi vaan että suurin osa vaatteista on niin isoja ettei niille ole käyttöä vielä pitkään aikaan. Yllätyin miten vähän siellä lopulta oli ihan pikkuvauvoille vaatteita! Tässä on myös "pientä" stressiä ollut meidän kihlajaisten suhteen, on niin paljon vielä tekemättä ja suunnittelematta, kutsutkin odottaa vielä tekijää... No onhan tässä vielä kolmisen viikkoa juhliin, tärkein eli mekko on sentään jo ostettu!
Viime viikkoina vaivat sen kun vaan lisääntyy, uutena ja pahimpana on tullut nämä nukkumisongelmat... Nukun nykyään parin tunnin pätkiä jonka jälkeen valvon pari kolme tuntia kunnes nukahdan uudestaan taas muutamaksi tunniksi jne.. Perus yönä menen 11 aikaan sänkyyn, nukahdan 1-2 aikaan, herään 3-4 välillä, nukahdan uudelleen 4-5 välillä jonka jälkeen taas herään 6 aikaan ja valvon 8-9 asti, sitten taas nukahdan mutta heräilen puolen tunnin välein nukahtaen melkein samantien uudestaan ja sitten lopullisesti herään 11-12 aikaan. Vaikka lopulta herättyäni olen nukkunut "tarpeeksi" on tuo rytmi silti melko puuduttava, ainakin näin pitemmän päälle kun puoli päivää menee pelkästään siihen että yritän nukkua, kun taas jos nukkuisin kokonaisia öitä, heräisin yhdeksän aikoihin. Närästystä on ollut jo kuukausia mutta nyt vasta pahentunut niin paljon etten enää pärjää ilman rennietä, luojalle kiitos että sekin on keksitty. :D
Nyt taidan kuitenkin suunnata meikkipesulle ja nukkumaan, vaikkei se nukkumatti varmaan tänäkään yönä mun puolelle sänkyä eksy mutta pakko yrittää kun se neuvolakin aamulla että on pakko nousta aiemmin. Taitaa kyllä muutenkin vaan pyöriä se H:n ja A:n pikkumies mielessä ettei senkään takia uni tule... :) Tuli taas tylsä ja kuvaton postaus, mutta masukuvatkin on taas ottamatta joten taidan tuon massukan kuvailla huomenna tai joku päivä ja laittaa vähän muitakin kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti