Vihaan riitelyä. Varsinkin siinä vaiheessa kun suutun niin kovaa etten enää hallitte itteeni. Tätä viikkoa kuvaa hyvin toi ensimmäinen lause. En tiedä mikä mulla oikeen on kun oon taas tämmönen hirviö. Töissä oon ihan normaali, samoin jos meen äitille ja niille, sielläkin käyttäydyn normaalisti, mut heti kun tuun Juuson luo muutun tällaseks ämmäks. Mulla ei oo pitkään aikaan ollu tällasia tunteita mitä mulla on nyt siinä vaiheessa kun oon vihasimmillani. Niitä oli joskus vuosia sitten kun olin "pahimmillani" mutta viimestään Juuson myötä ne melkein kaikki katosi.
Nohh ehkä tää tästä... Joskus vaan mietin että kuinka paljon muut riitelee, että onko meidän riitely enään normaalia. :D Okeijoo meille, niinkun varmaan monille muillekin tulee kausia kun riidellään paljon pikkuasioista yms ja sitten taas saattaa olla pitkiäkin aikoja ilman edes yhtään pikkuriitaa.
Positiivinen asia, sunnuntaina asuntomessuille!
Tämä ainakin kuulostaa tosi tutulta, ainakin nyt muutaman kuukauden... Mutta onneksi välillä tulee näitä hyviä päiviä, mutta en tykkää yhtään kun tulee ne päivät kun tuo yksi ei muka ymmärrä ja sitten itellä melkein kilahtaa päässä ja alkaan huutaa ''raivolla'' sen asian, että se menis herran kaaliin :D
VastaaPoistaHuuuui olipas vanha teksti! Nojoo, allekirjotan kyllä ton mitä sanoit että ärsyttävää kun ei ymmärrä jotain yksinkertasta asiaa, vähemmästäki kilahtaa :D
Poista