Tänään oli melko surullinen herätys aamulla. Viljami heräili kahdeksan jälkeen ja melkein aina selaan facebookin kännykällä siinä kun makoillaan aamulla sängyllä ja niin tein tänäkin aamuna. Etusivu täyttyi surullisista päivityksistä joita oli yön aikana tullut monelta taholta, taas poistui yksi tästä maailmasta. Uutinen oli melko pysäyttävä eikä se vieläkään tunnu todelta, olihan J vasta 25-vuotias. :( Tunnen J:n jo vuosien takaa, olisinkohan 2006 tai 2007 tutustunut häneen, todella ihana ja hyväsydämminen ja hänen seurassaan ei varmasti ole koskaan tylsää! Melkein ensimmäisenä tunteena mieleeni tuli, että j:llähän on pieni poika. Aloin sitten laskeskelemaan pojan ikää ja viikon päästähän pikku U täyttää 2 vuotta, mieleni valtasi suuri suru kun ajattelin miten paljon poika jo ymmärtää ja yhtäkkiä isä lähtee pienen pojan elämästä. :( Voin myös kuvitella T:n surun kun viereltä lähtee mies U:n ollessa niin pieni, ja muutenkin ei ihmisen kuulu lähteä 25-vuotiaana! :(
Juuso on nyt töissä koko viikonlopun eli ollaan aikalailla Viljamin kanssa kahdestaan, noo, onneksi äitini tulee hakemaan meidät parin tunnin sisällä niille ja Juuso hakee meidät sitten illalla kotiin. Katsotaan jos huomenna keksitään jotain mukavaa, alustavasti puhuttiin äitin kanssa että lähdettäisiin seinäjoelle tai keskiselle, eiköhän siis jompaankumpaan suunnata huomenaamulla! :) Joudun myös ensi viikon olla pojan kanssa aika pitkälti yksin kun Juusolla on ensimmäinen iltavuoroviikko. Ei keretä olla päivässä kun tunti-pari yhdessä kun isi suuntaa jo töihin ja tulee vasta myöhään illalla kun vauva on jo nukkumassa ja luultavasti minäkin.
No mutta, toivottavasti muilla on iloisempi lauantai aamu kun meillä täälä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti