Yön pimeät hetket

Isin ensimmäinen iltaviikko on onnellisesti takana ja äkkiä se viikko menikin kun olin joka päivälle suunnitellut niin paljon ohjelmaa! Maanantai oli ainut päivä kun oltiin kotosalla ja se päivä kyllä kuluikin hitaimmin. Tiistaina ystäväni oli päivän täällä meidän kanssa ja viiden aikaan lähdettiin mummulaan ja sieltä lähdettiinkin sitten Kauhavalle katsomaan mummulle autoa mutta ei tullut kauppoja! Keskiviikkona oli vauvatreffit ja illaksi mummu tuli tänne meidän seuraksi, taisi vasta yhdeksän jälkeen illalla lähteä ja sitten olikin jo Viljamin nukkumaanmenoaika. Torstaina isillä oli joku koulutus ja hän oli töissä kahdeksasta neljään joten meidän ei tarvinnut olla kahdestaan. Perjantaina sitten päivä oltiin kotona mutta iltapäivällä lähdettiin mummun kanssa vähän kiertelemään kauppoja ja kun tultiin kotiin niin isikin tuli jo puolen tunnin sisällä kun hän pääsi perjantaina jo seitsemältä!

Isi oli taas myös viikonlopun töissä mutta silloin hän pääsee jo kahdelta niin ei meidän tarvinnut kauaa yksin olla. Perjantai aamulla kävin pitkästä aikaa kampaajalla, oli kyllä jo aikakin värjäillä tuo tyvi piiloon... :D Lauantai-ilta oltiin Juuson vanhemmilla ja eilinen sunnuntai minun vanhemmilla ja käytiin myös isäni asuntoautolla mummolassa, isi oli alkuviikolla siis ostanut asuntoauton niin pitihän se käydä koeajamassa!

Tässä on nyt viikon verran ehkäpä Viljamilla ollut todella huonoja öitä. Poika nukkuu tunnin parin pätkiä ja niiden parinkin tunnin aikana herää kerran tai kaksi... Viime yö oli nyt huonoin, pisin pätkä minkä poika nukkui oli huikeat 55min!! Kuukausi sitten tuntui että jaksan yöheräilyä vielä ihan hyvin mutta nyt alan olla ihan loppu.. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä että poika nukkuisi kun ei tunnu olevan kuuma eikä kylmä koska peiton päällä tai pois päältä olemisella ei tunnu olevan mitään vaikutusta, myöskään hampaita ei näy eikä kuulu, edes ikenet eivät ole punaiset eikä turvoksissa joten en usko hampaidenkaan vielä tulevan että siitä johtuisi. Öisin vaan nykyään tuntuu etten jaksa nousta enään yhtään kertaa ylös, olen ihan loppu.

Äitin iso poika<3

Elämän kiertokulku

Tänään oli melko surullinen herätys aamulla. Viljami heräili kahdeksan jälkeen ja melkein aina selaan facebookin kännykällä siinä kun makoillaan aamulla sängyllä ja niin tein tänäkin aamuna. Etusivu täyttyi surullisista päivityksistä joita oli yön aikana tullut monelta taholta, taas poistui yksi tästä maailmasta. Uutinen oli melko pysäyttävä eikä se vieläkään tunnu todelta, olihan J vasta 25-vuotias. :( Tunnen J:n jo vuosien takaa, olisinkohan 2006 tai 2007 tutustunut häneen, todella ihana ja hyväsydämminen ja hänen seurassaan ei varmasti ole koskaan tylsää! Melkein ensimmäisenä tunteena mieleeni tuli, että j:llähän on pieni poika. Aloin sitten laskeskelemaan pojan ikää ja viikon päästähän pikku U täyttää 2 vuotta, mieleni valtasi suuri suru kun ajattelin miten paljon poika jo ymmärtää ja yhtäkkiä isä lähtee pienen pojan elämästä. :( Voin myös kuvitella T:n surun kun viereltä lähtee mies U:n ollessa niin pieni, ja muutenkin ei ihmisen kuulu lähteä 25-vuotiaana! :(

Juuso on nyt töissä koko viikonlopun eli ollaan aikalailla Viljamin kanssa kahdestaan, noo, onneksi äitini tulee hakemaan meidät parin tunnin sisällä niille ja Juuso hakee meidät sitten illalla kotiin. Katsotaan jos huomenna keksitään jotain mukavaa, alustavasti puhuttiin äitin kanssa että lähdettäisiin seinäjoelle tai keskiselle, eiköhän siis jompaankumpaan suunnata huomenaamulla! :) Joudun myös ensi viikon olla pojan kanssa aika pitkälti yksin kun Juusolla on ensimmäinen iltavuoroviikko. Ei keretä olla päivässä kun tunti-pari yhdessä kun isi suuntaa jo töihin ja tulee vasta myöhään illalla kun vauva on jo nukkumassa ja luultavasti minäkin.

No mutta, toivottavasti muilla on iloisempi lauantai aamu kun meillä täälä!

Siivouspäivä ja Jonne Aaronia!

Oon ollut nyt tosi ahkera aamun ajan! Ensin Viljamin kanssa hoideltiin aamujuttuja ja tunnin verran leikittiin sitten pikkumies meni ulos päikkäreille. Heti kun tulin sisälle nostelin tavarat pois lattialta ja tartuin pitkästä aikaa imuriin. Imuria heiluttaessa vilkaisin makuuhuoneen verhoja ja päätin imuroinnin jälkeen vihdoinkin vaihtaa ne. Ikkunassa roikkui edelleen viime joulusta asti olleet jouluverhot... Joten ehkä jo näin syyskuussa viimeistään olisi hyvä aika vaihtaa ne pois. :D Toisaalta olishan ne voinut vielä jouluun asti siellä keikkua ja sen jälkeen vasta vaihtanut mutta ehkä en tänä vuonna laita jouluverhoja ollenkaan. Tosin saattaa olla että päästään vielä ennen joulua muuttamaan niin siinä on hyvä tilaisuus taas vaihdella verhoja!

Sunnuntaina oltiin kaupunginteatterissa katsomassa Jonne Aaronia. Se oli Jonnen soolojutun kiertue ja he tekivät täällä kaksi keikkaa joista ensimmäisellä sitten oltiin. Menin sinne ilman mitään ennakko-odotuksia, olin kuullut levyltä yhden laulun joten olin avoimilla mielin. Keikka oli ihanan erilainen. Ehkä paikka suuresti vaikutti siihen, sillä he esiintyivät teatterin näyttämöllä ja yleisö istui. Tunnelma oli mukavan rento, pojilla oli keskenään kivaa ja yleisöllä oli hauskaa. Heillä ei ollut valmiita biisilistoja vaan he kyselivät yleisöltä mitä seuraavaksi soitetaan, kivaa vaihtelua sekin. :)

Äidin rakkaus

Ajattelin kirjoittaa aiheesta josta vielä puoli vuotta sitten en tiennyt yhtään mitään, rakkaudesta. Eikä vaan ihan tavallisesta rakkaudesta vaan maailmaa mullistavasta rakkaudesta, omaa lasta kohtaan. Rakkautta on niin monenlaista, sitä rakastaa niin eri tavalla perhettä, miestä, lemmikkiä, kaikkia rakastaa eri tavalla, mutta koskaan, en koskaan, ole kokenut mitään näin suurta.

Monesti puhutaan siitä, milloin rakkaus omaa lasta kohtaan heräsi. Monilla heti, kun saa oman lapsen syliin mutta monilla rakkaus nostaa päätään pikkuhiljaa, itselläni kävi täsmälleen niin. Ensimmäiset kuukaudet meni sumussa, elin lapsen kanssa josta hetki hetkeltä tuli enemmän oma lapseni. Pian puoli vuotta kulunut ja olen kokenut elämäni vahvimmat tunteet, en ole koskaan rakastanut mitään tai ketään samalla tavalla, en voi, enkä osaa sanoin kuvailla kuinka suurta rakkautta tunnen ja valehtelematta täytyy todeta, ettei sitä tunnetta voi kokea ennenkuin on saanut oman lapsen, sitten vasta tietää mitä se on.

Jo alusta asti tunsin suurta lämpöä ja rakkautta kun pieni käsi puristui sormeni ympärille, se vaan on maailman ihanin tunne! <3 Viljami on kova poika pitämään kädestä kiinni, hän tekee sitä leikkiessään, ja melkeinpä aina kun nukahtaa, ehkä äidilläkin on osuutta asiaan, olen ehkä vähän opettanut pojan siihen koska se tuntuu niin ihanalta... :D

Olen jo monena päivänä ajatellut tätä aihetta mutta nyt kun kirjoitan on pää ihan tyhjä enkä osaa pukea tunteitani sanoiksi, mutta kyllä te äidit tiedätte mistä puhun ja mitä tarkoitan, nämä asiat taitaa olla niitä elämää suurempia asioita ja tunteita.

 Facebookissa on pyörinyt juttu jossa isä kertoo poikansa äidin pahoinpitelyistä poikaa kohtaan ja huoltajuuskiistoista yms, äitinä tuntuu todella pahalta lukea niitä, en tajua miten kukaan äiti taikka isä voisi koskaan pahoinpidellä omaa pientä lasta. Vaikka itse olen ollut miten väsynyt, vihainen, mitä tahansa en koskaan ole, enkä koskaan tule satuttamaan omaa lastani. Jos joku sellaiseen sortuu, tunteet omaavana ihmisenä se varmasti kalvaa mieltä loppuelämän eikä siitä koskaan pääse yli mutta eiköhän se ole ihan ansaittua.

Viljami on kyllä ehdottomasti minun, ja varmasti yhtälailla isinkin elämän valopilkku. Meillä oli vaikea viikonloppu, mutta kaiken sen itkun jälkeen Viljamin herättyä päikkäreiltä nousi hymy kasvoille kun poika hymyili. Tänäänkin nukkumaanmennessä poikaa ei väsyttänytkään vaan pinnasängyssä alkoi mahdoton meininki. Vauva pyöri minkä ehti ja aina vilkaisi minua kääntyessään ja hymyili. Pyörimisen jälkeen pieni yritti pöristä mutta eihän se raukka osannut, oli niin ihanan kuulosta kun toinen puhalteli ja yritti kovasti mutta tuloksena ei ollut muuta kun paljon kuolaa. :') Sitten vielä hetki juteltiin äidille ja lopulta ennen yhtätoista pienestä duracell-pupusta loppui patterit, tottahan se on että oma nukkuva lapsi on maailman kaunein näky. <3

Missä mun pieni vauva?

Voi että kun aivan tuli itku äsken silmään kun Juuso näytti puhelimestaan jotain videota missä Viljami oli alle viikon vanha...voi rakkaus mikä tuhisija, olin ihan unohtanut miten ihanan näkönen tuo pikkumies olikaan ja ennenkaikkea kuinka pieni!! ja ihana kun pikkunen aivasti kaksi kertaa videolla, maailman sulosin näky<3 Tuli ihan hetkellinen vauvakuume vaikka koko ajan olenkin puhunut etten halua toista lasta vielä pitkään aikaan.. :D

Viime yö meni aika pitkälti valvoessa, tais nuo pojan saamat piikit valvotella, kuumetta ei ollut mutta varmasti jalat olivat kipeät, tänäänkin koko päivä kitisty ja nyt jo kohta puolisen tuntia nukkunut ja sinäkin aikana kerran jo herännyt, taitaa enteillä samanlaista yötä tästäkin. Viime yönä poika nukkui kaksi tunnin pätkää ja yhden puolentoista tunnin pätkän kunnolla ja muuten koko yön puoliunessa kitisi ja aina välissä pääsi kunnon itkukin, ei siis meillä paljoa nukuttu.

Tänään meillä on ollut vaan tällanen kotipäivä, Juusokin on loppuviikon sairaslomalla. Olen vaan vähän siivoillut ja tiskannut, pessyt pyykkiä ja kaikkea muuta tylsää kotihommaa ja pojat ei oo tehnyt yhtään mitään, katotaan jos huomenna keksittäis jotain kivaa ettei vaan tarvii olla tekemättä mitään.

Pikkumuru 5kk

Tänään oli pikkumurmelin 5kk neuvola. Ennen neuvolaa tehtiin parin tunnin lenkki, neuvolan pihaan kun päästiin jalat huusi hoosiannaa ja oli muuten viimenen kerta kun laitan nuo kengät lenkille, molemmissa jaloissa kantapään yläpuolella ihanat hiertymät/rakot kun nuo näköjään hinkkaa.... Nohh, Juuso tuli sitten kans neuvolaan mutta mittasi pihassa kuumeen ja jäikin sitten autoon nukkumaan neuvolan ajaksi ja nyt se on nukkunut siitä asti kun tultiin kotiin kun raukalla kuumetta, joka tunnetusti on varmaan mulla ja pikkumiehellä muutaman päivän päästä...

Neuvolassa kun odotettiin että päästään huoneeseen niin äitiysneuvolan puolelta tuli nainen jolla oli kaksi poikaa ja pojista pienempi sitten kuiskutti äidilleen että voiko se kysyä että voiko vauvaa silittää. :D Nohh, poika tuli sitten silittelemään Viljamia ja hienosti vielä kysyi että saako antaa pusunkin ja niin sai Viljami pusuja ja hellyyttä, hahah ihana se poika! :) Myös äitiysneuvolan täti, eli mun raskauden aikanen neuvolatäti tuli katsomaan Viljamia, oli kiva T:n kanssa jutella pitkästä aikaa.
Kaikki oli ok, kasvu hienossa vauhdissa ja paljon taas unijutuista puhuttiin.
Paino 8240g (7580g)
Pituus 66,7cm (64,1cm)
Päänympärys 44,2cm (43,2cm)
Neuvolaterveiset: Suloinen poika! Kasvaa hienosti. Kyynärnoja vatsamakuulla. Voi aloittaa vähitellen vilja ja liharuoat. 2-3tl kasviöljyä/pv.
Rokotuksia tuli tällä kertaa kaksi piikkiä ja rota, eli samat mitkä 3kk iässä. Piikeistä tuli taas itku mutta melko äkkiä siitä rauhoittui ja rota meni hyvin alas kuten ennenkin, tosin nyt oli vielä nälkäkin niin varmaan edesauttoi asiaa. :D  Ja tosiaan viljaa ja lihaa saa pikkuhiljaa alotella, viimeistään kuukauden päästä. Tällä hetkellä pojan ruokavalioon kuuluu maidon lisäksi peruna, porkkana, banaani, banaanimarja-sose, riisivelli parina edellisenä iltana ja tänään uutena aloitettiin bataatti. Lihoja lisäilen varmaan pikkuhiljaa ja ensipuurot koitan varmaan melko pian aloittaa, olen kaurapuuron jo tuonne kaappiin alkuviikolla valmiiksi ostanut. Unikoulua ei vieläkään aloiteta mutta pikkuhiljaa ehkä vähän siihen suuntaan yritetään öisin totuttautua, oman jaksamisen mukaan ja unikoulu kun aloitetaan jätetään samalla kerralla yösyötöt kokonaan pois, mutta vasta kun aika on siihen oikea.

Porkkanaa;)

Banaanimarja-sosetta;)

 

 Viime viikonloppuna oltiin Juuson isovanhempien mökillä, hyvin Viljamikin jaksoi olla mutta illalla jo kitisi kun oli niin väsynyt. Tämä viikko on taas alkanut supernopeasti, huomenna jo torstai! Sunnuntaina mennään katsomaan Jonne Aaronia kaupungin teatteriin, muita suunnitelmia viikonlopuksi ei vielä olekkaan..

Meidän pieni vesipeto!